Ranskalainen kirjamatka: Elämää ranskalaisittain

9161550990_2b5d3bea7b_k

Kirjamatkan viimeisessä osassa avarretaan pohjoismaista maailmankuvaa tutustumalla ranskalaiseen elämänmenoon. Näissä kirjoissa ihmetellään ranskalaista byrokratiaa, eletään kuin aidot pariisittaret, kasvatetaan lapsia Ranskan malliin ja opitaan ranskalaisia käytöstapoja.

 

Hulluja nuo ranskalaiset

 

Leena Rantanen: Avioliittoon ranskalaisittain ja muita kertomuksia Pariisista (Viisas elämä 2016)

avioliittoon-ranskalaisittain

Pariisissa asuva suomentaja ja kirjailija Leena Rantanen avaa tässä kirjassa ovia pariisilaiseen elämäntapaan iloineen ja murheineen. Ranskalaisesta yhteiskunnasta paljastuu sekä kiehtovia, yllättäviä että kummallisia piirteitä.

Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen ranskalaisen yhteiskunnan pöyristyttävä vanhanaikaisuus – ainakin kun sitä katselee suomalaisesta näkökulmasta. Vanhanaikaisuus ja kankeus tulee esiin esimerkiksi kammottavana byrokratiana, jota Rantanen valaisee oivallisesti mm. kirjan nimikkokertomuksessa. Avioliittoon aikovilla ranskalaisella miehellä ja suomalaisella naisella on vastassaan mahdoton byrokratian viidakko: pinkoittain käsin täytettäviä lomakkeita, lukuisien eri todistusten kerjäämistä lukuisista eri virastoista ja tuntikausia nuivien virkailijoiden kanssa. Onnistuiko naimisiin meneminen? Se kannattaa lukea kirjasta.

Minulla on nyt aivan eri näkemys Suomesta. Maallamme olisi paljon annettavaa. Mutta ranskalaisten mielestä Suomi on poliisivaltio, koska tiedot kulkevat virastosta toiseen ja sosiaalitunnus takaa että ihminen on juuri se mikä on; Pariisissa kaksi samana vuonna syntynyttä saman nimistä samassa kaupunginosassa elävää saavat tapella verojensa suhteen, koska heidät sekoitetaan. Sotua käytetään vain terveydenhuollossa.

Kirjan luettuaan ymmärtää ainakin hieman paremmin sen, miksi ranskalaiset ryhtyvät lakkoilemaan niin hanakasti. Toki kirjassa on paljon muitakin tarinoita, joissa ranskalainen elämänmeno näyttäytyy ihan toisessa valossa. Ja jos ranskalaiset voisivat ottaa oppia suomalaisesta tehokkuudesta, voisimme me suomalaiset puolestamme opetella ranskalaisia käytöstapoja.

 

Pariisittarien tyylin salat

 

Anne Berest, Audrey Diwan, Caroline de Maigret, Sophie Masym: Pariisitar – missä ja milloin vain (Siltala 2015)

pariisitar-missa-ja-milloin-vain

Leena Rantanenkin käsittelee kirjassaan ranskattarien tyyliä, mutta tämä kieli poskessa laadittu opaskirja tutustuttaa pariisittarien tyylikkyyden ja elämänfilosofian saloihin. Kirjan mukaan aito pariisitar on tyylikäs olematta kuitenkaan liian laitettu. Hän on myös itsenäinen, intohimoinen, järkkymättömän itsevarma ja joskus mahdottoman hankala. Kirjan ohjeiden avulla voi sekä näyttää pariisittarelta että käyttäytyä kuin pariisitar, kuten esimerkiksi näin:

  • Pariisitar ei lakkaa olemasta nainen, kun hän saa lapsia, vaan säilyttää meneväisen elämäntyylinsä myös äitinä.
  • Pariisitar haluaa olla luonnollisen kaunis, vaikka näkeekin aika paljon vaivaa näyttääkseen luonnollisen kauniilta.
  • Pariisitar haluaa antaa itsestään sivistyneen kuvan ja pitää siksi kirjahyllyssään tietynlaista kirjakokoelmaa (vaikkei olisikaan niitä kaikkia lukenut).
  • Pariisitar uskaltaa kulkea vastavirtaan ja nauttii siitä kun voi olla eri mieltä muiden kanssa.

 

 

Perhe-elämää ranskalaisittain

 

Helena Liikanen-Renger: Maman finlandaise – poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa (Atena 2016)

maman-finlandaise

Helena Liikanen-Renger kertoo kirjassaan suomalais-ranskalaisen perheensä asettumisesta Etelä-Ranskaan, Antibesin kaupunkiin. Kirja on kertomus suomalaisäidin sopeutumisesta vieraaseen kulttuuriin ja mielenkiintoinen matka ranskalaiseen elämäntapaan.

Kulttuurien yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä, kun kasvatettavana on kaksi pientä lasta. Omien kokemustensa kautta Liikanen-Regner tuokin esiin ranskalaisen perhe-elämän ja lastenkasvatuksen lainalaisuuksia. Suomalaisäidillä riittää ihmettelemistä, kun esimerkiksi imettämistä ei Ranskassa pidetäkään äidin velvollisuutena samaan tapaan kuin Suomessa, tai kun ranskalaislapset puetaan leikkikentälle pitsimekkoihin ja kauluspaitoihin eikä käytännöllisiin ulkoiluvaatteisiin.

Liikanen-Regner tarjoaa kirjassaan myös mielenkiintoisia tietoja ranskalaisista perhevapaakäytännöistä. Pohjoismaisia pitkiä äitiys- ja hoitovapaita ei Ranskassa tunneta: ranskalaisäidit nimittäin palaavat töihin usein jo muutaman kuukauden jälkeen synnytyksestä ja lapset laitetaan hoitoon hyvin varhain. Ranskalaislasten koulu-urakin alkaa jo 3-vuotiaana.

Suomalaisäidin mukana kirjassa pääsee tutustumaan myös moniin muihin ranskalaisen elämäntavan kulmakiviin, kuten ruokakulttuuriin ja tapoihin.

Kun supermarkettimme työntekijä tulee vuoroonsa, käy hän suukottamassa kaikki aikaisempaan vuoroon tulleet yksi kerrallaan. Töitä paiskiva kassa jättää siksi aikaa hommat kesken, kääntyy tuolillaan ympäri ja jutustelee rauhassa töihin tulleen toverinsa kanssa. Kun asiat ja pusut on hoidettu, kääntää hän tuolinsa takaisin ja jatkaa työtään viivakoodien parissa. Minulta nousee savua korvista. (s. 213)

Ennen kaikkea kirja kertoo sopeutumisesta, jota ulkomaille asettuminen vaatii. Suomalaisäiti on aina vähän ulkopuolinen, mutta huomaa pikku hiljaa, että lapset kasvavat kuitenkin osaksi ranskalaista yhteiskuntaa. Heille se kaikki on aivan normaalia, mikä suomalaisäidille näyttäytyy outona ja vieraana. Välillä kaipuu takaisin Suomeen on kova, välillä paluu tuntuu mahdottomalta.

Ulkopuolisena oli ihanan helppoa olla. Saattoi noukkia parhaat palat Suomesta ja tarkkailla Ranskaakin välimatkan päästä. Pienestä elämänympyrästäni oli nopeasti tullut uusi mukavuusalue, josta tuntui vaikealta lähteä. Sitä paitsi mahtuisinko Suomeen enää kokonaisena, sellaisena ihmisenä joksi olin viime vuosien aikana kasvanut? (s. 230)

 

Lisälukemista

 

Ranskalaisesta kasvatuksesta:

Karen Le Billon: Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? (Atena, 2013)
Kanadalaisen Karen Le Billonin löytöretki ranskalaiseen ruokailukulttuuriin tarjoaa ratkaisuja vanhemmille, jotka ovat kyllästyneet nirsoileviin lapsiin.

Pamela Druckerman: Bébé päivä päivältä – 100 askelta ranskalaiseen vanhemmuuteen (Siltala, 2014) ja Kuinka kasvattaa bébé – vanhemmuus Pariisin malliin (Siltala, 2012)
Yhdysvaltalainen Pamela Druckerman neuvoo kirjoissaan, miten olla pienten lasten vanhempi ja elää silti täyttä omaa elämää.

 

miksi-ranskalaiset-lapset-syovat-ihan-kaikkea      bebe-paiva-paivalta

 

Ranskalaista ruokakulttuuria ja matkakirjoja:

Prisca Leclerc: Tarte tatin – suuri ranskalainen keittokirja (Cozy Publishing, 2015)
Ranskassa varttuneen Prisca Leclercin perheen resepteillä voi kokata aitoja ranskalaisia herkkuja.

Richard McCormick: Richard McCormick’s Pariisi (Tammi, 2015)
Ravintoloitsija kokkaa ranskalaisia klassikoita ja trendiherkkuja omalla rennolla otteellaan.

Essi Avellan: Essi Avellanin Champagne (Tammi 2016)
Kirjassa matkataan samppanjan kotiseudulle Champagneen ja kerrotaan kaikki tämän jalon juoman historiasta, valmistuksesta ja nauttimisesta.

Helena Petäistö: Pariisi, Versailles, Giverny (2014) ja monet muut Helena Petäistön matkakirjat
Mukaansatempaavia tarinoita Helena Petäistön erinomaisesti tuntemien kaupunkien kaduilta, kortteleista ja rakennuksista. Lisäksi majoitus- ja ostosvinkkejä. Näillä kirjoilla matkakuume lähtee huimaan nousuun!

 

pariisi-versailles-giverny     richard-mccormick-pariisi     tarte-tatin

 

Bon voyage!

 

| Tallennettu kategorioihin teemaviikot, tietokirjat, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Mörköjä, haamuja, noitia ja muita hurjia otuksia

Flickr.com: William Warby, CC BY

Flickr.com: William Warby, CC BY

Jälleen on koittanut se vuodenaika, jolloin kummitukset, möröt, noidat ja muut omituiset otukset ovat ajankohtaisia. Tämän vuoden kattaus koostuu pääasiassa lasten- ja nuortenkirjoista, mutta nämä sopivasti karmivat ja vetävät tarinat imaisevat mukaansa myös aikuiset lukijat.

Jännittäviä lukuhetkiä! 

 

Kummituksia ja mörköjä

 

Tuutikki Tolonen ja Pasi Pitkänen (kuvitus): Mörkövahti ja jatko-osa Mörköreitti (Tammi, 2015-)
Mörkövahti kertoo Hillasta (11 v), Kaaposta (9 v) ja Maikista (6v 4 kk), jotka  saavat lapsenvahdikseen puoli-ihmisen, eli tuttavallisemmin mörön, kun heidän äitinsä lähtee rentoutuslomalle Lappiin ja isä on jäänyt lumimyrskyn saartamaksi toiselle puolelle maapalloa. Pikku hiljaa alkaa selvitä, että sama kohtalo on kohdannut muitakin perheitä. Vastustamaton seikkailu imaisee mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta ja valloittaa varmasti niin isot kuin pienemmätkin lukijat. Vetävä, hauska ja myös koskettava kirja sai Arvid Lydecken -palkinnon v. 2016. Pasi Pitkäsen mustavalkokuvitus ansaitsee myös kehuja!

Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta (Karisto, 2016)
Kummituksia, eläviä nukkeja ja muita henkimaailman otuksia. Niitä riittää Uhriniituntakaisen kylästä ja sen asukkaista kertovassa tarinakokoelmassa, joka on juuri sopivasti karmivaa luettavaa. Kirja on suunnattu nuorille ja monissa tarinoissa käsitellään myös nuorten elämään liittyviä kipupisteitä, kuten yksinäisyyttä ja koulukiusaamista. Sopii tämä silti oikein mainiosti myös aikuisen luettavaksi. Itse nautin erityisesti pitkistä tarinoista, kuten Paha nukke ja Peto ja Perhonen. Katso kirjatraileri

 

morkovahti     haiseva-kasi-ja-muita-kauheita-tarinoita-uhriniituntakaisesta

 

Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu, Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit, Ada Gootti ja humisevan karju (Gummerus 2015-)
Ada Gootti asuu kaksin isänsä lordi Gootin kanssa valtavassa Kalmatollon kartanossa. Yksinäisen mutta neuvokkaan Adan elämä muuttuu, kun hän tutustuu aavemaiseen Ishmael-hiireen ja muihin kartanon omituisiin asukkeihin. Ada Gootti – kirjoissa riittää monenmoisia seikkailuja ja hahmoja ja ne ovat tulvillaan huumoria, joka vetoaa monen ikäisiin lukijoihin. Aikuinen lukija tunnistaa kirjoista lukuisia vinksahtaneita viittauksia kirjaklassikoihin. Chris Riddellin kuvitustyyliin voi tutustua myös Hamelnin pillipiiparissa. Kirjoissa ihastuttaa lisäksi tyylikäs visuaalinen ilme.

Patrik Ness: Hirviön kutsu (Tammi, 2016)
Monikerroksinen tarina 13-vuotiaasta Conorista, jonka avuksi saapuu hirviö hänen äitinsä on sairastuttua syöpään. Kyseessä ei ole perinteinen nuorille suunnattu hirviöseikkailu, vaan riipaiseva kasvukertomus pojasta, joka kamppailee omien tunteidensa ja pelkojensa kanssa. Jim Kayn upea mustavalkoinen kuvitus luo kirjaan unohtumattoman tunnelman. Tarina nähdään pian myös elokuvana.

 

ada-gootti-ja-humisevan-karju    hirvion-kutsu

 

Noitia

 

Siri Kolu: Tervemenoa Taika Taksinen (myös e-kirja ja äänikirja) ja No on se nyt kumma Taika Taksinen (Otava 2015-)
Hiljattain Sirkuslaaksoon muuttanut Roosa ystävystyy Lars nimisen pojan kanssa kaupungin pääsiäisriehassa. Lars tutustuttaa Roosan Sirkuslaakson outoihin katoamistapauksiin ja kertoo epäilevänsä syylliseksi räiskyvän punaisiin pukeutuvaa kunnallispoliitikko Taika Taksista. Kymmenenvuotiaat Roosa ja Lars joutuvat käyttämään kaiken taitonsa pysäyttääkseen katalan Taika Taksisen ja muut ovelat lähiönoidat.

Roald Dahl: Kuka pelkää noitia (Art House, uusi painos v. 2016), lainattavissa myös YLE:n kuunnelmana
Myöskään Dahlin kirjassa oikeat noidat eivät lentele ympäriinsä luudalla vaan naamioituvat aivan tavallisiksi naapurin rouviksi. Oikeat noidat ovat kuitenkin kammottavia, hirvittäviä ja iljettäviä otuksia, jotka inhoavat lapsia enemmän kuin mitään muuta. Tänä vuonna on kulunut 100 vuotta Roald Dahlin syntymästä, mikä on hyvä syy tutustua myös muihin Dahlin klassikoihin, kuten esimerkiksi Isoon kilttiin jättiin, Ilmarin ihmelääkkeeseen ja Matildaan, vain muutaman mainitakseni.

Mila Teräs: Noitapeili (Otava 2016-)
Viidesluokkalaiset Hugo ja Lydia saavat sijaisopettajaltaan Noitapeili-nimisen kirjan, jonka välistä löytyneen kartan avulla he päätyvät huimaan seikkailuun. Kartta johdattaa heidät ihmeelliseen unohdettujen tarinoiden kirjastoon, josta he löytävät salaisen reitin Kyöpelinvuorelle. Noidat ovat parhaillaan aloittamassa suurta Noitakonferenssia ja Huugoa ja Lyydia luullaan noita-alokkaiksi. Noitapeili aloittaa Salainen kirjasto – sarjan.

 

tervemenoa-taika-taksinen    noitapeili    kuka-pelkaa-noitia

Lisää seikkailuja

 

Kreetta Onkeli: Ahmattien yö (Maahenki, 2013)
Serkukset Kake, Liisa ja Tapsa seikkailevat kekriyössä goottimummonsa kanssa. Kirja tutustuttaa vanhoihin suomalaisiin kekriperinteisiin, joilla on paljon yhtymäkohtia Halloween-perinteiden kanssa.

Paula Noronen ja Kati Närhi (kuvitus): Yökoulu ja kadonnut opettaja (WSOY, 2016)
Helppolukuiseen Lukupalat-sarjaan kuuluvassa kirjassa tutustutaan zombien ja vampyyrien yökouluun. Zombipoika Paavo ja vampyyrityttö Martta ryhtyvät selvittämään minne opettaja Kammonen on kadonnut. Ihanan karmivaa kuvitusta ja hurttia huumoria juuri lukemaan oppineille.

 

ahmattien-yo    yokoulu-ja-kadonnut-opettaja

 

Juha-Pekka Koskinen ja Miranda Mord (kuvitus): Gabriel Hullo ja hirveä Hekla (Haamu, 2016)
Hullo-sarjan kirjat ovat runomuotoisia kummitustarinoita, jotka kertovat Gabriel Hullo nimisestä pojasta. Gabriel asuu perheineen vanhassa talossa ja hän rakastaa kauhutarinoita. Gabrielilla on ystävinään isoisiensä aaveet kenraali Paulus ja merikapteeni Hullo. Tässä sarjan kolmannessa osassa Gabriel lähtee tutkimaan autiota naapuritaloa, jossa on ennen asunut omalaatuinen perhe.

Marja Aho: Huhuu kartanossa kummittelee (Myllylahti, 2016)
Isä on luvannut viedä äidin, Allun ja Rikun chilinkasvattajien jokavuotiseen syytapahtumaan loisteliaaseen kylpylähotelliin. Perillä odottaakin yllätys, kun isä onkin vahingossa varannut yöpymisen Motelli Kalmassa, parhaat päivänsä nähneessä vanhassa kartanossa. Pian Allu ja Riku alkavat epäillä että kartanossa kummittelee!

 

gabriel-hullo-ja-hirvea-hekla     huhuu-kartanossa-kummittelee

 

 

– Kirjat ovat hiljaa, ne eivät juurikaan melua. Mutta jos annatte niille mahdollisuuden, tunnette niiden kutsun. Oikeat kirjat osuvat kohdalle, kun on niiden aika. Siinä on kirjojen salaisuus ja taika. (Salaisen kirjaston kirjastonhoitaja Leopold Noitapeili-kirjassa)

 

| Tallennettu kategorioihin kauhukirjallisuus, Kaunokirjallisuus, lastenkirjallisuus, nuortenkirjallisuus, syksy, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Klassikkosatujen uudet tulkinnat

Klassikkosatujen tarinat ovat pääpiirteissään meille kaikille tuttuja. Ehkä juuri sen vuoksi ne tarjoavat kirjailijoille herkulliset lähtökohdat muotoilla saduista mitä erilaisempia versioita. Vuosittain 18.10. vietettävän Satupäivän innoittamana suosittelen kaikenikäiset tutustumaan esimerkiksi näihin tuoreisiin satumukaelmiin.

Jutun lopusta löytyy myös muutamia perinteisempiä satukokoelmia.

 

villijoutsenet

Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia (Gummerus 2016)

Tämä kertomuskokoelma sisältää kymmenen uudelleentulkittua satua. Uudelleenkäsittelyyn ovat päässeet mm. sellaiset klassikot, kuin Hannu ja Kerttu, Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Kaunotar ja hirviö.

Klassikkosatujen ainekset ovat kyllä tunnistettavissa, mutta Cunningham on luonut niistä taitavasti aivan uusia kertomuksia aikuisille lukijoille. Näissä herkullisissa, oivaltavissa ja useimmiten melko synkissä kertomuksissa hyvisten ja pahisten roolit eivät ole ollenkaan itsestäänselviä. Mielenkiintoinen on esimerkiksi Me hirviöt – kertomus, jossa Kaunotar lähtee hirviön luo saadakseen vaihtelua tylsään elämäänsä ja huomiota isältään. Pettymys onkin suuri, kun hirviö ei toimikaan hirviön lailla, eikä isä tulekaan pelastamaan tytärtään. Loppuratkaisua en kuitenkaan paljasta.

Cunningham käsittelee kertomuksissa tämän ajan ongelmia ja ilmiöitä satujen fantasialla höystettynä. Osassa kertomuksia tulkitaan uudelleen koko satu, osassa taas kerrotaan, mitä satuhahmojen elämässä tapahtuu sadun päättymisen jälkeen:

Veljistä kahdestoista on yleensä iltaisin tavattavissa jostakin kaupungin laitapuolen baarista – niiden asiakkaiksi huolitaan näet myös ihmisiä, jotka ovat vapautuneet kirouksestaan vain osittain tai eivät lainkaan. Baarissa istuskelee kolmesataa vuotta vanha nainen, joka ei taikakalan kanssa puhuessaan osannut ilmaista itseään riittävän tarkasti ja huomasi sitten huutavansa: ”Ei, hetkinen, minä tarkoitin sekä ikuista elämää että nuoruutta”, yllättäen tyhjenneen meren aalloille. (Villijoutsenet, s.19)

Kertomuksia höystää Yuko Shimizun tyylikäs, satuteemaan sopiva mustavalkoinen kuvitus.

 

 

hamelnin-pillipiipari

Russell Brand ja Chris Riddell (kuvitus): Hamelnin pillipiipari (Jalava 2016)

Moni muistaa ehkä sadun Hamelnin pillipiiparista. Alkuperäisessä sadussa pillipiipari saapuu rottien valloittamaan kaupunkiin ja ajaa rotat pois pilliään soittamalla. Mutta kun kaupunkilaiset eivät olekaan halukkaita maksamaan piiparille sovittua korvausta, kostaa hän lumoamalla soitollaan kaupungin lapset, johdattamalla heidät pois ja sulkemalla heidät vuoren sisään.

Russell Brandin kirjoittamassa ja Chris Riddellin kuvittamassa versiossa Hamelnin asukkaat ovat omahyväisiä ja ilkeitä eivätkä suvaitse keskuudessaan mitään tai ketään poikkeavaa. Ainoa positiivinen poikkeus inhottavien kaupunkilaisten joukossa on jalkapuoli ja kiusattu poika nimeltään Sam, joka seuraa sivusta kaupunkilaisten hullutuksia. Kun anarkistinen rottajengi sitten iskee kaupunkiin kesken vuotuista ”Hamelnin Hemaisevin Kersa” – kilpailua, ajautuu kaupunki hetkessä kaaokseen.

Ne olivat kissan kokoisia eivätkä ne pelänneet mitään. Ne olivat rasvaisia ja liukkaita, niillä oli silmälaput ja stiletit ja ne osasivat halutessaan ampua sarjatulella pyllykuulia.

hamelnin-pillipiipari_sivukuva

Russell Brand ja Chris Riddell (kuvitus): Hamelnin pillipiipari – kirjan kuvitusta.

Rotat pistävät ranttaliksi, riehuvat ja rellestävät. Kaupunki on epätoivon vallassa ja juuri silloin paikalle putkahtaa salaperäinen leimusilmäinen pillipiipari, joka lupaa ajaa tuholaiset tiehensä. Hamelnilaiset tietysti vieroksuvat outoa ilmestystä, mutta uskovat lopulta piiparia ja lupaavat vielä vaivanpalkaksi piiparin pyytämän säkillisen kultaa ja voileivän.

Leimusilmäisellä piiparilla ei ollut pienintäkään voileivän tai kullan tarvetta, sillä hän eli korkeamman lain mukaan. Hän oli pillinsä kautta yhteydessä salaiseen asiaan, salaisuuteen, joka piileksii mielemme hiljaisuudessa. Kuulemme sen kuiskivan kun olemme tyyniä, kun meitä ei täytä himo karkkiin tai huomioon tai muuhun roskaan.

 

hamelnin-pillipiipari_piipari

Russell Brand ja Chris Riddell (kuvitus): Hamelnin pillipiipari – kirjan kuvitusta.

Pillipiipari ryhtyy soittamaan maagista musiikkiaan ja saa ajettua rotat pois. Pillipiiparin palatessa pyytämään palkkiotaan, pormestari ei tietenkään halua luopua kaupungin rahoista ja piipari kostaa. Kuten alkuperäisessä sadussa, tässäkin versiossa kaupunkilaiset ottavat lopulta opikseen.

Russell Brand on tullut kotimassaan tutuksi paitsi koomikkona ja näyttelijänä, myös yhteiskunnallisten asioiden esillenostajana. Hänen näkemyksiään reilummasta yhteiskunnasta voi lukea tänä vuonna suomeksi ilmestyneestä teoksesta Vallankumous (Sammakko). Myös Hamelnin pillipiiparissa on syvällisempi ulottuvuus ja paikoitellen Brand suorastaan julistaa sanomaansa. Riddellin kuvitus luo merkittävän osan kirjan viehätyksestä. Se on kerrassaan herkullinen karrikoituine ihmishahmoineen ja kammottavine anarkistirottineen. Riddell on tullut tutuksi mm. Ada Gootti kirjojen kirjoittajana ja kuvittajana.

Kirjan ronski kirjoitus- ja kuvitustyyli sekä lukuisat viitteet erilaisiin nykypäivän ilmiöihin kyllä riemastuttivat minua. Uskoisin, että kirjan tyyli vetoaa aikuisten ohella isompiin lapsiin ja nuoriin, mutta mikään pienten lasten kirja tämä ei ole.

 

Muita  satumukaelmia

 

Serena Valentino:
Noidan peili – pahan kuningattaren tarina (Sanoma 2016)
Hirviön sydän – itsekkään prinssin tarina (Sanoma 2016)
Petetty sielu – merinoidan tarina (Sanoma 2016)

Nuorille suunnatussa kirjasarjassa kerrotaan prinsessasatujen pahisten tarinat. Kuinka Lumikin äitipuolesta tuli ilkeä ja pahansuopa kuningatar? Kuinka prinssistä tuli hirviö, johon Kaunotar loppujen lopuksi rakastuu? Entä mikä ajoi Pieni merenneito -sadusta tutun merinoita Ursulan kateuden syövereihin?

pahan-kuningattaren-tarina      punis      sorsa-norsun-raatalina

 

Andrei Huhtala (skrivaus) ja Sanna Mander (artsu): Punis – snadisti kuumottava stoori (Schildts & Söderströms, 2015)
Punahilkka-satu stadin slangille käännettynä: ”Punis-friidu dallailee semisynkäs skutsis sen gamlan ja klesan bulimutsin luo, ku vastaan tepastelee übersniikki Sussari. Sussari alkaa froogaa. Punis heittää et se on stikkaamas baakkelssii bulimutsilleen.”

Jukka Itkonen: Sorsa norsun räätälinä (Otava 2008)
Hulvattomassa satukokoelmassa vanhat sadut on pistetty mullin mallin. Tämä kirja kestää aikaa ja sadut jaksavat naurattaa isompaakin lukijaa.

 

Perinteisiä satukokoelmia

 

Hans Christian Andersenin satuja (Gummerus, 2016)
Tuoreessa kokoelmassa on sadut Pieni merenneito, Keisarin uudet vaatteet, Ruma ankanpoikanen, Kuusen tarina, Lumikuningatar, Satakieli, Prinsessa ja herne sekä Vakaa tinasotilas.

Otavan suuri satukirja (valikoinut ja kertonut Mary Hoffman ja kuvittanut Anna Currey, Otava 2016)
Raikkaasti kuvitettu tuhti satukokoelma on ilmestynyt ensimmäisen kerran v. 2001.

Tyttöjen oma satukirja (Kids.fi, 2016)
Kymmenessä tutussa sadussa seikkailevat prinsessat, prinssit, tontut ja keijukaiset. Kirja on julkaistu aiemmin nimellä Suuri satukirja tytöille.

 

tyttojen-oma-satukirja      otavan-suuri-satukirja      andersenin-satuja

 

Suomen lasten iltasadut (toimittaneet Laila Hirvisaari ja Anja Salokannel ja kuvittanut Emmi Jormalainen, Otava 2015)
Noin neljänkymmenen sadun joukossa on Andersenin ja Grimmin satujen lisäksi eläinsatuja meiltä ja muualta.

Anni Swan ja Riikka Jäntti (kuvitus): Jänis Vemmelsäären seikkailuja (WSOY, 2015)
Satukuningatar Anni Swanin eläinsaduissa Jänis Vemmelsääri huijaa milloin Kettu Repolaista, milloin Susi Hukkasta.

 

suomen-lasten-iltasadut      janis-vemmelsaaren-seikkailuja

 

Mukavia satuhetkiä!

 

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, lastenkirjallisuus, teemaviikot, Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

15 kertaa aava avaruus

Pimenevät illat kutsuvat katselemaan tähtitaivasta ja pohdiskelemaan maailmankaikkeuden ihmeitä. Maailman avaruusviikkoa vietetään vuosittain 4.-10.10.

5 x avaruustutkimuksen saavutuksia

 

Hanne-Luise Danielsen (päätoimittaja): Elämän etsintä avaruudesta (Bonnier Publications International AS, 2016)
Onko avaruudessa elämää? Kirjassa seurataan miten tutkijat yrittävät löytää elämän merkkejä universumista.

Matts Andersén: Kun taivas putoaa – miljoonien vuosien törmäykset, milloin seuraava? (Reuna, 2016)
Mitä tapahtuisi, jos lähitulevaisuudessa iso asteroidi törmäisi maapalloon? Maapallolla tunnetaan lähes parisataa meteoriittikraatteria, joista 11 sijaitsee Suomessa. Kirjan lähtökohta on Suomen länsirannikolla Vaasan edustalla sijaitseva meteoriittikraatteri Söderfjärden.

Janna Levin: Mustan aukon blues ja muita ääniä ulkoavaruudesta (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2016)
Albert Einstein ennusti gravitaatioaaltojen olemassaolon jo sata vuotta sitten, mutta ne pystyttiin havaitsemaan vasta helmikuussa 2016. Kirjassa kerrotaan elävästi vuosikymmeniä kestäneestä gravitaatioaaltojen etsinnästä.

 

elaman-etsinta-avaruudesta    kun-taivas-putoaa    mustan-aukon-blues-ja-muita-aania-ulkoavaruudesta

 

Sean Carroll: Maailmanlopun hiukkanen – miten Higgsin hiukkasen etsintä vie kohti uutta käsitystä maailmankaikkeudesta (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2015)
Tämä teos käsittelee yhtä mullistavimmista löydöistä pitkään aikaan. Higgsin hiukkasen löytäjät voittivat fysiikan Nobelin palkinnon v. 2013.

Heikki Oja: Galaksit (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2015)
Uusinta tietoa galaksien ja kosmologian tutkimuksesta palkitulta tietokirjailijalta.

 

maailmanlopun-hiukkanen    galaksit

 

5 x avaruuden ihmeitä helposti ja hauskasti

 

Ruth Martin ja Allan Sanders (kuv.): Avaruuden ihmeet (Tactic, 2016)
Pienet tutkijat – sarjaan kuuluva tietokirja+kuvakirja houkuttelee tutustumaan avaruuden ihmeisiin.

Peter Bently ja Louise Conway (kuvitus): Avaruussukkula syöksyy matkaan (Mäkelä, 2016)
Täyttä vauhtia – kuvakirjasarjaan kuuluvassa kirjassa komentaja Maisalla miehistöineen on tärkeä tehtävä.

Markus Majaluoma: Hulda ja Jalmari avaruustiedemiehinä (Kvaliti, 2016)
Kuudennessa Hulda ja Jalmari – kuvakirjassa parivaljakko löytää kirpputorilta kaukoputken. Löytävätköhän he avaruudesta elämää?

 

avaruuden ihmeet   avaruussukkula-syoksyy-matkaan    hulda-ja-jalmari-avaruustiedemiehina

 

Markus Hotakainen: Avaruus – tähtitaivaan ihmeitä selkokielellä (Oppimateriaalikeskus Opike, Kehitysvammaliitto, 2015)
Avaruutta, tähtiä, aurinkokuntaa ja avaruustutkimusta esittelevä selkokielinen tietokirja sopii monen ikäisille lukijoille.

Tuukka Perhoniemi ja Juhani Anttila (kuvat):  Popin ja Pikkukarhun avaruusmatka (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2014)
Popi tutustuu aurinkokuntaan taivaalta pudonneen Pikkukarhun kanssa. Tutuksi tulevat niin tähtikuviot kuin planeetatkin.

 

avaruus-tahtitaivaan-ihmeita-selkokielella    popin-ja-pikkukarhun-avaruusmatka

 

5 x tuoretta scifiä

 

Hannu Rajaniemi: Näkymättömät planeetat (Gummerus, 2016)
Taiturimainen ja mielikuvituksekas kokoelma tieteis- ja fantasianovelleja, jotka ammentavat sekä teknologiasta että suomalaisesta mytologiasta.

Shimo Suntila: Tähtiviima – novelleja (Osuuskumma, 2016)
Näiden tieteisnovellien lähtökohtana on avaruuden valtavuus ja ihmisen pienuus.

Juha-Pekka Koskinen: Luciferin oppipojat (WSOY, 2016)
Tieteisromaanissa kapteeni Gabriel Bonhomme XIV miehistöineen lentää Olympos-planeetalle tukahduttamaan kyborgien kapinan. Matkasta tulee kaikkea muuta kuin rutiinikeikka.

 

nakymattomat-planeetat    tahtiviima    luciferin-oppipojat

 

Timo Parvela ja Björn Sortland ja Pasi Pitkänen (kuvitus): Kepler62 – Kirja neljä: pioneerit (WSOY, ilmestyy lokakuussa)
Jo neljänteen osaan ehtinyt huikean jännittävä avaruusseikkailusarja kouluikäisille. Neljännessä osassa joukko lapsia lähetetään tutkimaan maapallon kaltaista planeettaa. Kannattaa lukea Kepler62-sarjan edeltävät osat ensin!

Alexandra Bracken: Prinsessa, lurjus ja maalaispoika – tarina elokuvasta Star Wars, uusi toivo (Sanoma, 2016)
Nuortenkirja kertoo Star Wars -trilogian ensimmäisen elokuvan tarinan kolmen päähenkilön – prinsessa Leian, Han Solon ja Luke Skywalkerin – näkökulmasta. Lue myös Imperiumin vastaisu – Haluatko Jediksi (Sanoma 2016) ja Jedin paluu – Voiman pimeä puoli (Sanoma, 2016).

 

kepler62-pioneerit    prinsessa-lurjus-ja-maalaispoika

 

 

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, lasten tietokirjat, lastenkirjallisuus, listaukset, teemaviikot, tietokirjat, Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Tunnekasvatusta ja vuorovaikutustaitoja uusissa lastenkirjoissa

Lauantaina 17.9. Vantaan kirjastoissa vietetään lasten päivää. Päivän teemana on tänä vuonna avarakatseisuus ja mottona ”Kaikki eläimet ovat ystäviä keskenään”. Erilaisuus ja ystävyys sekä tunteet ja vuorovaikutustaidot ovat monien syksyn lastenkirjojen kantavia teemoja. Näitä kirjoja voi käyttää myös johdantona aikuisten ja lasten välisille keskusteluille päivähoidossa tai kotona.

Lasten päivän ohjelmatarjontaan voi tutustua osoitteessa helmet.fi/lastenpaiva

 

Kirjoja tunnekasvatuksen tueksi

 

Katri Kirkkopelto: Piki (Lasten Keskus 2016)

Piki

Piki on innoissaan ja jännittynyt, koska se on lähdössä ensimmäistä kertaa metsässä olevaan majaan leikkimään uusien kavereiden kanssa. Se on pukenut päälleen hienon salamasankariasun, jonka Iso on sille tehnyt. Mutta kuinka ollakaan, majan ovi ei aukeakaan Pikille, sillä porukan pisin otus, ”ylipomo”, ei halua päästää Pikiä mukaan leikkeihin:

– Pyjamapellejä ei sisään päästetä, se sanoi ja paukautti oven kiinni.

Muut katsoivat pisintä hämmästyneinä, mutta kukaan ei sanonut mitään. Pipopäinen vain tirskahti hermostuneesti.

Kuvakirja kertoo siitä, millaista on kun toiset lapset eivät ota mukaan leikkeihin ja miltä tuntuu kun oikein harmittaa, suututtaa, kiukuttaa tai kun on oikein hyvä mieli. Erilaiset tunteet tulevat pienelle kuulijalle tutuiksi Pikin kokemusten kautta. Samalla sekä lapsi että aikuinen oppivat keinoja selvitä tunnemylläköistä eteenpäin.

– Et sinä ole tyhmä, Piki kuiskasi ja työnsi kuononsa Ison lämpimän turkin uumeniin. Pikiä nolotti.
Iso halasi Pikiä tiukasti.
– Minä en olisi saanut suuttua niin kovasti. Mutta minullekin oli tullut paha mieli, Iso selitti.

Piki-kuvakirja on syntynyt osana Pienten lasten kiusaamisen ehkäisyhanketta (PIKI). Tunnekasvatuksen lisäksi kirjassa opitaankin tärkeitä vuorovaikutustaitoja: miten tutustutaan uusiin lapsiin, millainen on hyvä kaveri ja millainen taas ei. Katri Kirkkopellon upea kuvitus tukee hienosti kirjan vaihtuvia tunnelmia. Opaskirja Mun ja sun juttu (Tiina Haapsalo, Katri Kirkkopelto ja Laura Repo) syventää kuvakirjan teemoja ja tarjoaa käytännön työkaluja kasvatuksen ammattilaisille.

Tiina Haapsalo ja Katri Kirkkopelto ovat tuttuja myös v. 2013 ilmestyneen Molli-kuvakirjan ja opaskirjan takaa. Molli oli muuten tämän vuoden HelMet-kirjallisuuspalkintoehdokas.

 

Richard Jones (kuv.) ja Libby Walden (teksti): Tunteet (Lasten Keskus, 2016)

Tunteet

Tämä runollinen kuvakirja on kaunis kuin koru. Eri tunnetiloja havainnollistetaan kirjan aukeamilla kuvien, värien ja riimiteltyjen tekstien avulla:

Olen vihainen
Syvällä pinnan alla tulipätsi pulppuaa,
räiskyvää sulaa magmaa ympärilleen valuttaa.

 

Jenni Erkintalo: Millainen minä (Etana editions 2016)
Tässä yksinkertaisessa kuvakirjassa lapsi pääsee pohtimaan eri tunnetiloja ja ilmeitä. Miltä näytän, kun olen iloinen? Miltä näytän kun olen vihainen?

Millainen minä

Sanna Karlström, Marika Maijala (kuv.): Siilin laulu (S&S 2016, ilmestyy syyskuussa)
Herkkävireinen kuvakirja pienen pojan tunteista, menetyksestä ja elämän jatkumisesta.

Anna Härmälä: Suruposki (S&S 2016, ilmestyy syyskuussa)
Suruposken isoäiti on kuollut, ja Suruposki kaipaa häntä valtavasti. Kun isoäidin asuntoon muuttaa uusi perhe, pikku hamsteri poimii poskensa täyteen muistoja.

Suruposki

 

Kirjoja ystävyydestä, erilaisuudesta ja kiusaamisesta

 

Miikka Pörsti: Kaikkien juhla (Tammi 2016, kuvitus: Marika Maijala)

Kaikkien juhla

Miikka Pörstin esikoisteos on lasten romaani, jonka satiiri antaa aika osuvan kuvan nyky-Suomesta. Ennakkoluuloja, kateutta, kiusaamista ja ystävyyssuhteita käsittelevä kirja on hyvin ajankohtainen.

Kirja kertoo 8-vuotiaasta Kettu-Petteristä, joka on nimensä veroinen kettumainen poika. Kettu tekee jatkuvasti kepposia, nimittelee muita ja myös vähän kiusaa. Kettu on mielestään kaveriremminsä pomo. Kaikki muuttuu, kun rivitaloon muuttaa uusi irakilaistaustainen perhe. Mukana muuttaa myös perheen poika Muhis eli Muhammed, joka on Ketun mielestä jotenkin toooosi outo – puhuuhan Muhis oudolla murteella (=Salon murteella) ja osaa pomputella jalkapalloa paremmin kuin kukaan muu. Lisäksi Muhis tuntuu olevan kaikkien kaveri, mikä tietysti harmittaa Kettua vielä lisää. Keinoja kaihtamatta Kettu yrittää saada kavereiden huomion kääntymään takaisin itseensä.

Vaikka Kettu-Petteri on suoraan sanottuna aika kamala kakara, minua ilahdutti Pörstin suora, aito ja hauska tyyli, jolla hän kuvaa Kettu-Petterin sielunelämää:

Aamulla Kettu-Petteri herää ja tekee ensi töikseen kolttosen, sillä uni on pyyhkinyt edellispäivän kolttoskiintiön tyhjäksi. Hän menee vessaan ja nostaa kannen. Sitten hän pissaa. Mutta hän pissaa puolet ohi pöntöstä kylpyhuoneen lattialle.
Ei vahingossa, vaan koska siltä sattuu sillä hetkellä tuntumaan. (s. 16)

Täältä voi lukea, miten tarina Kettu-Petteristä on saanut alkunsa.

 

Katri Tapola ja Sanna Pelliccioni: Toiveretki (Myllylahti 2016)
Toiveretki on kuvakirja kolmen ystävyksen syksyisestä metsäretkestä. Pieni prinssisatu ja Pieni prinsessasatu – kirjoista tuttu Kaisa-prinsessa ja prinssiystävät Pauli ja Salama leikkivät, keräävät metsän antimia ja toivovat toisilleen mukavia asioita. Avarakatseisuuden puolesta puhuva kirja avautuu myös näyttelynä Taidetalo Pessissä 26.9.–27.10.2016. Moniaistisessa näyttelyssä lapset pääsevät esimerkiksi käymään ruusutarhassa, metsälammella, beduiiniteltassa ja lukunurkassa.

Toiveretki

 

Ystävyyttä ja erilaisuutta käsittelevien lastenkirjojen vankkumattomia klassikkoja ovat Pekka Töpöhäntä – kirjat. Töpöhännän seikkailuja on alettu viime vuonna julkaista uusina kuvakirjoina ja paksulehtisinä katselukirjoina. Åsa ja Michael Rönnin kirjoittamat seikkailut pohjautuvat alkuperäisiin Gösta Knutssonin tarinoihin. Ingrid Flygaren tekemät kuvitukset perustuvat Jan Gissbergin Pekka Töpöhäntä – elokuvista tuttuun alkuperäiskuvitukseen:

Pekka Töpöhäntä – uskalla olla kiltti (Gummerus 2015)
Pekka Töpöhäntä menee kouluun (2015)
Tervetuloa Pekka Töpöhäntä (2016)
Pekka Töpöhäntä viettää joulua (2016)

Pekka Töpöhäntä uskalla olla kiltti

 

Jeanne Willis ja Tony Ross: Pukkien pikku pila (Mäkelä 2016)
Kili Pukkinen löytää kännykän ja pitää sen salaa itsellään. Naapurin Vilpertin kanssa Kili alkaa näpsiä kuvia ja soitella pilasoittoja. Trolli Peikkolakin joutuu kaksikon kurjan pilanteon uhriksi. Hyvin ajankohtainen kuvakirja kännykän ja somemaailman käyttäytymissäännöistä. Kirja on esitelty Luetaanko tämä? – blogissa.

Pukkien pikku pila

 

Axel Scheffler: Uusi ystävä ja muut Pete ja Pulmu – kirjat (Mäkelä 2016)
Pienille lapsille suunnatun Pete ja Pulmu – sarjan uusimmassa kirjassa ystävykset saavat uuden leikkikaverin.

Ingrid Flygare: Liian pieni Putti ja Putti ja uusi ystävä (Tammi 2016)
Shetlanninponi Putti tuntee olonsa joskus liian pieneksi isojen hevosystäviensä seurassa.

Karma Wilson ja Jane Chapman: Kalle-karhu tahtoo lisää; Kalle-karhu sairastuu ja Kalle-karhun jouluyö (Karisto)
Sympaattisella Kalle-karhulla on paljon eläinystäviä, joista on apua monenlaisissa tilanteissa.

Hannu Hirvonen ja Virpi Penna (kuv.): Pullopostia tietenkin ja Päivä pulkassa (Karisto)
Ystävykset Mäyräkoira Eerik Eerikinpoika, kukkaishevonen Reima, pässi Päkä ja Alli Huuppanen seikkailevat näissä valloittavissa ystävyyttä käsittelevissä kirjoissa.

Päivä pulkassa

Pirkko Harainen ja Ulla Virkamäki: Rohkeasti vaan, Empo (Mäkelä 2016)
Hiljainen Empo joutuukin yllättäen olemaan puheliaan ystävänsä apuna, kun tämä on menettänyt äänensä. Empo huomaa, että katsomalla asioita toisesta näkökulmasta oppii ymmärtämään muita ja itseään paremmin.

Schoumburg, Andrea: Erilaiset ystävät (Mäkelä 2016)
Orava tykkää tammenterhoista ja kiipeilemisestä, lintu tykkää madoista ja lentämisestä. Erilaisuudesta huolimatta oravasta ja linnusta tulee parhaat ystävät.

Jessica Walton ja Dougal MacPherson (kuv.): Olen ystäväsi aina – tarina rohkeudesta ja rakkaudesta (Otava 2016)
Erkki-nalle haluaakin olla Elli-nalle, mutta ei oikein uskaltaisi kertoa sitä Tuomas-pojalle. Koskettava kuvakirja rajattomasta ystävyydestä.

Olen ystäväsi aina

Mila Teräs ja Ilona Partanen (kuv.): Aurinkolinnut (Karisto, ilmestyy syyskuussa)
Runollinen kuvakirja yksinäisyydestä, ystävyydestä ja ennakkoluulojen voittamisesta.

Elina Hirvonen ja Ville Tietäväinen (kuv.): Näkymätön (Lasten Keskus 2016, ilmestyy syyskuussa)
Palkittu tekijäkaksikko tarttuu tässä kuvakirjassa ajankohtaiseen aiheeseen: ulkopuolisuuden tunteeseen ja kiusaamiseen.

 

 

| Tallennettu kategorioihin lastenkirjallisuus, listaukset, Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Improvisaation matkoja: Länsimäki–Ohio–Tikkurila

pianoa saa soittaa

 

Syyskuu 2015, laatikon mallinen pikkukirjasto Länsimäessä, rähjäisen Siwan naapurissa. Kukaan ei puhu, kukaan ei välttämättä kuuntelisikaan. Ihmiset täällä haluavat olla rauhassa. Kalju mies aukaisee nuorten huoneen lasioven. Huoneen nimi on Zoom, vaikka sen ainoat kamerat sijaitsevat katossa, eikä niitä pääse edes käyttämään. Tietokoneita, sipsin murusia, äänenmurrosta. Graffitin yritys valkealla tiiliseinällä.

–Moi! Mitäs miehet? (seisahtunut hiljaisuus, tuijotusta)
–Mä oon Teemu.
–Ootsä täällä työharjoittelussa?
–Ööö.. tavallaan oon!
–Onks sulla vaimoja?
–Ei mulla ole vaimoja. Kaksi lasta on.
–Ootsä rasisti?
–En oo rasisti. Olen pianisti.

Kuusi pitkäraajaista teinipoikaa uppoutuu yhden puhelimen näyttöön. Keskustelu on näköjään päättynyt. Somalia, Marokko, Pakistan, Albania, Kosovo, Suomi. Pojat kasvavat kaikkialla kuin toukat perhosiksi, mutta vauhdin kehitys meneekin toisin päin: ensin on nauru, kirmaus ja jalkapallo, sitten hämmennys, raukeus ja tietokone – minkä jälkeen onkin jo ne pitkät raajat ja joitakin kaljuja aikuisia ympärillä, joilla on aina jokin projekti meneillään ja sitten ne häipyvät, kuka minnekin. Mutta miksi ne tulevat tänne Zoomiin? Mitä toikin äijä musta haluaa?

Huhtikuu 2016, Länsimäki. Kalju mies aukaisee saman lasioven ja alkaa heti soittaa sähköpianolla. Kappale ei ole tuttu, koska se on improvisaatiota. Pitkäraajaiset pojat pomppaavat sohvalta mukaan soittamaan controllerilla. Pisin heistä alkaa räpätä freestylea. Tässä vaiheessa tytötkin käyvät kääntymässä. Päivittäinen kuvio on toistunut jo yli puolen vuoden ajan. Kysymyksiä ei ole, on vain heti-tekemistä ja koko tämä improvisoitu leikkitodellisuus, jossa kukaan ei yritä.

Seuraava päivä. Utuinen Kelluntamusiikki leijuu Zoomissa. Sen voi ihan hyvin kuulla, vaikka sitä voi olla vaikeampi huomata. Pojat pelaavat koneilla. Kolmannen tunnin kohdalla ajattomuuden rikkoo teinin varovainen toivomus: –Hei, voisitsä soittaa jotain ammattimaisempaa?

Seuraava päivä. Tasainen pulssi, lisää epäloogisia harmonioita, mihinkään johtamatonta sointumattoa. Räppiä, testosteronia, kulttuurienvälistä nokittelua. Mutsis on, siskos on. Aina joku tönii. Abdi haluaa tuottajaksi ja yhdessä syvennymme beatin syntyyn.

–Voisko musta oikeesti tulla tuottaja?
–Ihan varmasti voi!
–Siis oikeesti? Onks tää biitti sun mielestä hyvä?
–Sehän on loistava. Nyt soitetaan yks tunti sen päälle!

Elokuu 2016, Columbus, Ohio. Kirjastoalan kattojärjestön konferenssi IFLA. On aika esitellä tuoreita käytäntöjä. What? Siis Suomessa improvisoidaan musiikkia kirjastossa? Kansainvälinen yleisö supisee kun vihreä lelupiano kaivetaan esiin. Salin täyttää epäjohdonmukainen humppa.

Syyskuu 2016, Tikkurila. Kirpeä aamuaurinko kiipeää I-junan ikkunaan. Miestä hymyilyttää. Länsimäestä alkanut pilottikokeilu onnistui yli odotusten, nyt testikenttä laajenee. Valtava Kekkosen aikainen tiski irtosi jo Tikkurilan kirjaston musa- ja mediaosaston lattiasta, mutta näkyvämpi muutos roikkuu ilmassa: musapallerot, karaoke, suuntaava äänentoisto, soundiboksi, liukuvat Kelluntamusiikkipajat, lava…

Kovaäänistä hykertelyä. Musa- ja mediaosastomme uudistuu kunnolla!

Teemu Kide
Leikkijä, osa Tikkurilan musa- ja mediaosaston uudistamistiimiä
teemu.kide@vantaa.fi

| Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Sommaren är kort

Tomas Ledinin iloisen letkeä Sommaren är kort muistuttaa meitä siitä, että kesästä kannattaa nauttia kun sitä vielä riittää. Useat ovat jo joutuneet palaamaan takaisin työpaikailleen, sillä yli kolmannes suomalaista lomailee heinäkuussa. Olo voi aluksi olla haikea, mutta parissa viikossa rytmi yleensä palautuu tavanomaiseen ja työstä voi taas nauttia. Kesälomalla viipyilevää mieltä voisi helliä ajatuksia herättävillä esseekokoelmilla tai vinkeillä, joilla arkielämän laatua ja työssä jaksamista voi parantaa.

 


Rakkaus, onnellisuus, hyvä elämä


Tommi Melender: Onnellisuudesta  – esseitä
(WSOY 2016)

Onnellisuudesta

Tommi Melenderin omista ajatuksista, kokemuksista ja laajasti kaunokirjallisuudesta ammentavat esseet kritisoivat aikamme onnellisuusteollisuutta. Melenderin mukaan itsetutkiskelun ei tarvitse olla narsistista sisäänpäin kääntymistä, vaan omakohtainen voi olla yleispätevääkin. Helena Miettisen arvio kirjasta Savon Sanomissa.

 

Bell Hooks: Rakkaus muuttaa kaiken (Niin & näin 2016)

Rakkaus muuttaa kaiken

Nimimerkillä bell hooks kirjoittava amerikkalainen Gloria Jean Watkins on feministi ja sosiologi. Bell hooks lähestyy rakkauden teemaa omista lähtökohdistaan käsin, mutta tarkastelee aihetta myös edustamiensa tieteenalojen näkökulmasta. Bell hooksin laajasta tuotannosta on aiemmin suomennettu Vapauttava kasvatus (Kansanvalistusseura 2007). Anna Pöysän arvio Rakkaus muuttaa kaiken  -teoksesta Image –lehden blogissa.

 

Siri Hustvedt: Elää, ajatella, katsoa (Otava 2016)

Elää, ajatella, katsoa

Esseekokoelmansa alkulehdillä kirjailija toteaa, että teoksen laajaa aihepiiriä yhdistävä teema on se mitä merkitsee olla ihminen.  Esseet ovat syntyneet kuuden vuoden aikana. Hustved kertoo halunneensa hyödyntää teksteissään monien eri opinalojen oivalluksia, sillä ihmisen todellisuus on liian monimutkainen selitettäväksi yhdellä teoreettisella mallilla. Kaisa Järvelän kirja-arvio teoksesta Aamulehdessä.

 

Jaksamista arkeen ja työelämään

 

Sanna Wikström: Hyvän elämän reseptit – oivalluksia arjen keskelle (Readme 2016)

Hyvän elämän reseptit

Hidasta elämää – hyvinvointisivuston perustajan ja hyvinvointikouluttaja Sanna Wikströmin teoksesta Hyvän elämän reseptit on tullut jo toinen laajennettu painos. Kustantajan mukaan kirja ”sisältää kirjoituksia tavallisesta arjesta ja sen oivalluksista, jotka ottavat lukijansa lempeästi mukaan makustelemaan omaa elämää, sen karvaita kohtia ja makeimpia hetkiä”.

 

Krisse Lipponen, Anneli Litovaara ja Antero Katajainen: Voimaa – hyvän elämän polku (Duodecim 2016)

voimaa

Työhyvinvointiin perehtyneiden terveydenhuollon ammattilaisten opas parempaan elämään. Kirja rakentuu tutkimustiedon ja kirjoittajien pitkän kokemuksen varaan. Lukija voi poimia teoksesta itseään kiinnostavia teemoja:

  • Opas hyvän elämän rakentamiseen
  • Haasteina hyvän elämän polulla
  • Hyvä elämä – hyvinvointia, onnellisuutta ja kukoistusta
  • Vahvuudet
  • Mindfulness voimanlähteenä
  • Itsemyötätunto
  • Resilienssi eli vaikeuksista selviämisen kyky

Kirjan harjoitusten avulla voi aktiivisesti auttaa itseään voimaan paremmin. Kirja on uudistettu laitos samojen tekijöiden aiemmin ilmestyneestä Voimavarat käyttöön -teoksesta.

 

Karita Palomäki ja Juha Siira: Kehon viisaat viestit – vapaaksi kivusta, stressistä ja kuormittavista tunteista (Kirjapaja 2016)

Kehon viisaat viestit

Karita Palomäki on psykofyysinen fysioterapeutti ja Juha Siira kipupsykologi ja psykoterapeutti. Kehon viisaat viestit auttaa lukijaa ymmärtämään ja kuuntelemaan oman kehon viestejä stressaavassa maailmassamme. Kirjan esipuheessa tekijät suosittelevat, että teosta luetaan kolmannesta luvusta alkaen järjestyksessä, sillä ”luvusta käynnistyy prosessinomainen, etenevä polku”. Kirjan sisältö:

  • Stressin monet puolet
  • Tunteiden, stressin ja kivun yhtälö
  • Tiedosta ja tunne kehosi
  • Vapauta stressi ja kipu kehosi kautta
  • Työskentele tunteittesi kanssa
  • Avaa kivun syvempi merkitys itsellesi

 

Mats & Susan Billmark: Elä enemmän, stressaa vähemmän  (WSOY 2016)

Elä enemmän, stressaa vähemmän

Ruotsalaisen pariskunnan omiin kokemuksiin perustuva opas kaikille stressistä ja murehtimisesta kärsiville. Lainaus kirjan esipuheesta: ”Kunpa meillä olisi ollut tämä kirja, kun meillä meni huonosti! Nyt se on tässä! Toivomme, että siitä on apua monille ihmisille, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin me olimme: emme ymmärtäneet, että meidän oli pakko nousta ylös ja miettiä, mitä meille oli oikeastaan tapahtumassa.”

 

Harri Virolainen & Ilkka Virolainen: Mielen voima – mielen vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin (Viisas elämä, Basam Books 2016)

Mielen voima

Kauppatieteen tohtorit Harri ja Ilkka Virolainen kertovat kirjassaan miten tunteilla ja ajatuksilla voi vaikuttaa omaan terveyteensä.

 

 

| Tallennettu kategorioihin Kesä, Kesäbiisit, tietokirjat, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Summertime

Keskiviikkona 27.7. vietettävän Unikeonpäivän kunniaksi Summertime kappale johdattelee viikon aiheeseen: uni ja unettomuus.  Summertimen ovat levyttäneet monet tunnetut artistit. Erilaisia versioihin voi tutustua vaikkapa The song ”Summertime” sivustolle koottujen linkkien avulla. Slideshowssa esitellään Summertime kappaletta lyhyesti. Kirjavinkkeissä tietoa unesta ja unettomuudesta.

 

Smart Slider with ID #3 does NOT EXIST or has NO SLIDES!

Usage: WordPress Shortcode

 

Naantalissa Unikeonpäivää on vietetty jo 1880-luvulta asti. Ylen arkistossa Unikeot Naantalin auringon alla on poimintoja meneiltä vuosilta.

Leikkimielisessä tapahtumassa valitaan vuoden unikeko, joka perinteen mukaan nimitetään tehtäväänsä heittämällä hänet veteen.

Kun uni ei tule

Unettomuus on suomalaisten moderni kansantauti.  Tilapäisiä uniongelmia on monen aikuisen elämässä, mutta noin 10-15 prosenttia suomalaisista kärsii unettomuudesta kroonisesti.   Unen tarve vaihtelee yksilöllisesti, mutta keskimäärin tarvitsemme 7-8 tunnin yöunet ollaksemme toimintakykyisiä ja virkeitä.

Kevyessä unessa ihminen on valveen ja unen välimaastossa – hän torkkuu. Syvässä unessa aivot ja elimistö nukkuvat ja ihmisen elimistö palautuu fyysisestä rasituksesta. REM-unen aikana nähdään suurin osa unista, mutta silloin tapahtuu myös oppimista ja mieleen painamista.

Unettomuudesta verkkosivuilla:

Unettomuuden hoitosuositukset Duodecimin Käypä hoito -sivulla.
Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttusen artikkeli unettomuudesta Duodecimin sivuilla.
Uniliitto ry
Helsingin uniklinikka

Tietokirjallisuutta unettomuudesta

Tässä listauksessa on mukana vuoden 2016 aikana ilmestyneitä uutuuksia, mutta kannattaa katsoa vanhempiakin aiheesta ilmestyneitä tietokirjoja.

Laura Andersson: Voit nukkua – kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään (Atena 2016)

Voit nukkua

Lapsiperheessä hyvä yöunen eteen täytyy tehdä määrätietoista työtä jo vauvan ensimmäisistä viikoista alkaen. Helsinkiläinen kustannustoimittaja Laura Andersson on tutustunut univaikeuksiin omien kokemustensa, alan kirjallisuuden ja uniasiantuntijoiden kautta.  Kirjan tietoja kootessaan hän havaitsi, että tiedon hakeminen Suomen ulkopuolelta on hyödyllistä. Monet vauvat, jotka nukkuivat yhtenäisiä yöunia, asuivat muualla kuin Suomessa.  Kirjan käytännöllisten neuvojen avulla voi valvomiskierrettä lähteä katkaisemaan.

Leeni Peltonen: Valvomo – kuinka uneton oppi nukkumaan (Otava 2016)

Valvomo

Kotilieden päätoimittajana pitkään työskennellyt journalisti Leeni Peltonen kirjoittaa unettomuudesta asiantuntevasti. Kirjassa on paljon tietoa unettomuuden syistä ja hoidosta. Asiatiedot on koottu näppärästi tietoiskuiksi lukujen loppuun. Lukijan kannalta merkittävää ovat myös Leeni Peltosen omat kokemukset. Koko ikänsä unettomuudesta kärsineenä hän haluaa tarinallaan antaa toivoa kohtalotovereilleen: nukkumaan voi oppia aikuisenakin. Leeni Peltosen tarina on kuin jännittävä salapoliisikertomus, jonka lopussa syylliset paljastuvat. Unettomuudesta ei ehkä pääse eroon helpoilla konsteilla, mutta lohdullista on se, että unenlaatua voi parantaa.

Arlene K. Unger: Uni – 50 helppoa harjoitusta, joiden avulla pääset eroon unettomista öistä (Docendo 2016)

Uni

Amerikkalaisen psykiatrin ja hyvinvointivalmentajan Arlene K. Unger rentoutumisharjoituksia.

Hanna Lehtonen: Väsynyt äiti – apua uupumukseen ja unettomuuteen (BoD – Books on Demand 2016)

Väsynyt äiti

Kahden lapsen äiti ja tiedottaja Hanna Lehtonen kertoo uupumuksesta ja unettomuudesta oman selviytymistarinansa. Kotivinkki -lehden haastattelussa ” Suoritin äitiyttä niin että romahdin” hän kertoo kirjansa taustalla olleesta elämäntilanteesta.

 

Yöstä ja nukkumisesta lastenkirjallisuudessa

Laura Ertimo, Satu Kontinen: Yö – kirja unesta ja pimeän salaisuuksista (Myllylahti 2016)

Yö

Laura Ertimon kirjoittamassa ja Satu Kontisen kuvittamassa lasten tietokirjassa kerrotaan hauskasti yöstä ja nukkumisesta. Mustavalkoinen kuvitus on upea ja miellyttää myös aikuisen silmää! Arja Kivipellon arvio kirjasta Helsingin Sanomissa.

 

Jory John & Benji Davies: Pää tyynyyn! (Karisto 2016)

Pää tyynyyn

Pää tyynyyn! on Jory Johnin viehättävä ja viihdyttävä tarina väsyneestä karhusta, joka ei pääse nukkumaan. Naapurin pirteä ja seuraa vailla olevan ankka häiritsee häntä juuri silloin kun hän on nukahtamaisillaan. Benji Davisin pelkistetyssä kuvituksessa on käytetty harkittua ja rajattua väripalettia. Suomennoksen on tehnyt Roope Lipasti. Vähän tekstiä sisältävä kuvakirja voisi toimia vaikkapa iltasatuna.  Nukkumisen tärkeys havainnollistetaan lapselle: unta vaille jäänyt karhu muuttuu äreäksi.

 

| Tallennettu kategorioihin Kesä, Kesäbiisit, listaukset, tietokirjat, Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Stressitöntä lomaa

Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt.
Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt.

 

Näillä sanoilla alkaa Juha Vainion kappale Käyn ahon laitaa. Kappale on tehty jo v. 1979, mutta sen sanoma puhuttelee arjen oravanpyörässä juoksevan ihmisen tuntoja edelleen.

 

 

Tulkaa viekää sitten vaikka tuhkat pesästä,
mut’ minä nautin kesästä.

 

Mutta entäs jos loma ei tunnukaan lomalta? Perheellisellä voi olla vapaata töistä, mutta lapsiperheen arki iloineen ja kiukkuineen jatkuu silti lomallakin. Jos kesään tulee vielä ahdetuksi liikaa odotuksia ja suunnitelmia, voi siitä tulla yhtä suorittamista. Mikä avuksi? Tässä muutamia vinkkejä rennompaan perhe-elämään, jotta lomakin tuntuisi lomalta.

 

Psykoterapeutti Maaret Kallion Lujasti lempeä (WSOY)– kirja antaa hyvät eväät rennompaan ja armollisempaan elämään. Kallio on tuttu monista TV-ohjelmista ja HS:n Lujasti lempeä – blogista. Kirja jatkaa hänen tutuksi tulleella sujuvasanaisella ja saarnaamattomalla tyylillään.

Lujasti lempeä

Lujasti lempeä ei ole suurta elämämuutosta lupaileva self help – kirja. Se pistää lukijan pohtimaan oman elämänsä kipupisteitä tyrkyttämättä oikeita ratkaisuja. Jotta muutoksia tapahtuu, itselle pitää olla lempeä, mutta myös sopivasti vaativa. Kallio korostaa, että hyvinvointi perustuu omien rajojen ja elämän epätäydellisyyden hyväksymiseen:

Elämä on. Piste. Ei muuta, se vain on. Se ei ole aina mahtavaa, hyvää, onnellista, karmeaa, kärsimystä, mieletöntä, huikeaa, eikä kipeää – se vain on. Elämän ja ihmismielen virittäminen onnellisuuden ansaan tai myönteisyyden vaatimukseen taistelee voimakkaasti niiden perusluontoa vastaa.

Lomakin on vain elämää, joten turhat paineet on syytä heittää romukoppaan.

 

 

 

Käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan, kun matkaa teen.

 

 

Tavalliseen lapsiperheen päivään mahtuu tunteita laidasta laitaan ja pinna kiristyy joskus niin vanhemmilta kuin lapsiltakin. Elina Kauppilan kirja Kamalan ihana päivä – lasten mindfulness (Viisas elämä, 2016) opettaa tärkeitä tunnetaitoja lapsille ja siinä ohessa myös aikuisille.

Kamalan ihana päivä

Kirja alkaa tarinalla Meinin ja hänen äitinsä päivästä, johon mahtuu monta lapsiperheille tuttua harmin aihetta: Meinille ei maistu aamiainen, pukeminenkin takkuaa jne. Hankalalta tuntuvat tilanteet ratkeavat kuitenkin leikin ja hyväksyvän läsnäolon keinoin. Päivästä tulee hyvä kiukkuineen kaikkineen.

Kirjan toinen osa koostuu harjoituksista, joilla läsnäoloa ja tunnetaitoja voi harjoitella yhdessä lapsen kanssa. Kehotietoisuutta, rauhoittumista, läsnäoloa ja havainnointia opettavat harjoitukset ovat helposti toteutettavia. Läsnäoloa voidaan harjoitella esimerkiksi tutkimalla ympäriltä löytyviä värejä tai kuuntelemalla ympäristön ääniä. Lapsen kiukkuinen olo voi puolestaan talttua, kun kiukku kuvitellaan eläimeksi, joka lähetetään pois.

Kauppilalta ilmestyy syksyllä toinen samaa aihetta käsittelevä kirja: Ihana perhe – tietoisen vanhemmuuden ABC (Viisas Elämä).
Kamalan ihana päivä -kirjaan sisältyy satuhieronta-harjoitus. Aiheeseen voi tutustua myös Sanna Tuovisen kirjassa Satuhieronta – läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa (WSOY, 2014).

 

 

 

Elämä tää on vain sattumalta saatua,
mutta stressin uhrina ois synti kaatua.

 

 

Parisuhdekin voi olla koetuksella, kun lomalla ollaan tiiviimmin yhdessä kuin arkena. Janna Rantalan kirja Parintaju – parisuhde lapsiperheessä selvittää, miten parisuhteen dynamiikka toimii. Kirjan lukeminen auttaa kehittämään omaa parintajua, eli kykyä nähdä parisuhteen toistuvia vuorovaikutuskuvioita, omaa osuutta niiden syntymisessä sekä tilanteen vaikutusta lapseen:

Parintajuinen suhde suostuu sisältämään osan siitä, mihin minä en tässä elämässä riitä. Mitä kaikkea suhteemme on, vaikka minä en ole tai sinä et ole? Mitä suhteemme voi antaa anteeksi, vaikka minä en voi? Mihin kaikkeen olen pystynyt suhteemme kautta, mutta yksin en?

Parintaju

Kannattaa tutustua myös Sami Minkkisen kirjaan Havaintoja parisuhteesta (Kosmos, 2016), joka kuvaa hauskasti ja osuvasti parisuhdearkea. Kirja perustuu samannimiseen blogiin.

 

 

 

Siellä missä käki vielä kehtaa kukkua,
siellä sammalvuoteella on hyvä nukkua.

 

 

Kaunokirjallisuuden lukeminen tekee tunnetusti hyvää. Näissä kirjoissa on ajatuksia ja pohdittavaa kenelle tahansa hyvästä kirjallisuudesta nauttivalle, mutta perheellisille ne voivat tarjota myös vertaistukea:

 

Unisammakko

Inga Röning: Hippiäinen (Tammi, 2015) ja Unisammakko (Tammi, 2016)
Hippiäinen on hilpeä raskausajan romaani esikoistaan odottavasta Kreetasta. Unisammakossa tarina jatkuu vauva-arjen parissa. Kummatkin romaanit tarjoavat hauskaa ja koskettavaa vertaistukea.

Ina Westman: Syliin (Kosmos 2016)
Episodiromaanissa käsitellään naisen elämän kulmakiviä: lapsen odotusta, synnytystä, parisuhdetta sekä perheen ja työn välillä tasapainoilua. Tarinat kertovat siitä, kun kaikki ei sujukaan niin kuin on odotettu.

Elina Loisa: Rajantakaiset (Tammi, 2016)
Salome ja Leo olivat joskus erottamattomat, mutta nyt perheenisä on sulkeutunut kellariin tietokoneen ääreen ja sulautunut osaksi pelimaailmaa. Äiti pyörittää lapsiperheen arkea yläkerrassa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Miten tähän on päädytty?

Vesa Haapala: Karhunkivi (Otava, 2016)
Varhaisteini-ikäinen poika oireilee ja perheen voimat ovat loppumassa. Samalla Vantaan kaupunki säästää erityisopetuksesta, ja isä käy taistoon virkamieskoneistoa vastaan. Neuvoton isä pakenee kesämökkitontille, jota hän raivaa rakennusprojektia varten. Vahvasti tästä ajasta kertova romaani on vantaalaisen Vesa Haapalan esikoisromaani. Haapala on tullut aiemmin tunnetuksi runoilijana.

 

Kun aika loppuu

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (WSOY, 2015)
Kirjailijan mukaan romaani on saanut alkunsa kolmesta kysymyksestä: ”Mitä tapahtuu vanhemmalle, jonka lapsi tekee jotain pahaa? Mitä tapahtuu meille kaikille, jos emme reagoi ilmastonmuutokseen ajoissa? Miten voimme säilyttää uskon siihen, että maailmaa voi muuttaa?”

Petri Vartiainen: Isäasentoja (Otava, 2014)
Novellien ja esseiden välimaastossa liikkuva esikoisteos käsittelee sitä, millaista on olla mies ja isä nykypäivän perheessä.

 

Himaset kaikki kotona

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Himaset – Kaikki kotona? (Otava, 2015)
Himaset-sarjakuva kuvaa lapsiperheen arkea hulvattomasti ja usein hyvin todenmukaisesti. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi siskokset Emmi ja Elina.

Rick Kirkman & Jerry Scott: Täytyykö minun taas huutaa?! (Egmont, 2015)
Jo vuodesta 1990 asti julkaistu Baby Blues-sarjakuva kertoo humoristisesti kotiäidin, kolmen lapsen ja töissä käyvän isän arjesta.

Adam Mansbach ja Owen Brozman (kuvitus): Nyt vittu syö (Into, 2015) ja Nyt vittu nukkumaan (Into, 2012)
Armottoman rehellistä huumoria useimmille vanhemmille tutuista ongelmista.

 

Hyvää ja rentouttavaa lomaa kaikille!

 

 

Vain suvituulen minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan mun uudelleen.

 

 

p.s. Tämän artikkelin väliotsikot on lainattu Käyn ahon laitaa -kappaleesta. Sanat ja nuotit löytyvät esimerkiksi kokoelmasta Hits – kesän parhaat (F-kustannus, 2009).

 

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kesä, Kesäbiisit, Kesälukemista, Musiikki, tietokirjat, Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Lainavinkkejä lasten kesään

Uimista, kavereiden kanssa leikkimistä, mökkeilyä, matkailua… Kesäpäivät hupenevat helposti monenlaisissa leikeissä ja puuhissa, mutta myös lukemiselle kannattaa jättää aikaa. Lukemalla voi myös osallistua Helmet-kirjastojen hauskaan Kesän lukubingoon!

Tämä luku-, kuuntelu- ja laulupaketti sisältää kokonaiset neljätoista kesäistä lainavinkkiä: yhdeksän lastenkirjaa ja viisi musiikkivinkkiä. Kirjat sopivat sekä itsekseen että yhdessä ääneen luettaviksi ja niihin sisältyy myös lukubingovinkkejä.

Ja hei, kannattaa lukea loppuun asti, sillä viimeisessä osuudessa Matilda ja Sara kertovat omasta suosikkikappaleestaan.

 

Mökkielämää

 

Lauri Hirvonen: Inka ja saunaflamingo (Mäkelä, 2016), kuvakirja

Inka ja saunaflamingo

Inka on utelias leikki-ikäinen tyttö, joka viettää kesäpäivää mökillä äidin ja isän sekä mummin ja papan kanssa. Pienen tytön silmin nähtynä kesäpäivään mahtuu paljon mieltä askarruttavia asioita. Mummi kertoo Inkalle jännittäviä juttuja omasta lapsuudestaan ja yhdessä he ihmettelevät ympäröivää maailmaa.

Lauri Hirvonen kuvaa oivaltavasti pienen tytön ja mummin välistä jutustelua. Kuvitus on raikas ja kirja on täynnä kesäistä tunnelmaa. Kirjaan sisältyy myös ohje hauskaan valotemppuun.

Lukubingovinkki: Inka viihtyy kirjassa vintille rakennetussa majassa, joten lue tämä kirja omassa majassasi. Rakenna sellainen yhdessä aikuisen kanssa esimerkiksi tyynyistä ja peitoista.

 

Kesänviettoa ennen vanhaan

 

Mauri Kunnas: Kesä Koiramäessä (Otava, 2015), tietopitoinen kuvakirja

Kesä Koiramäessa

Kunnaksen yksityiskohtia pursuilevat ja hauskat Koiramäki-kirjat ovat viihdyttäneet monen ikäisiä lukijoita jo vuosikymmenten ajan. Uusimmassa kirjassa päästään tutustumaan vanhan ajan maalaiskesään, kun kaupunkilaislapset tulevat viettämään kesää Koiramäkeen.

Kirjaa lukiessa tutuksi tulevat vanhan ajan kesäiset leikit, tavat, perinteet ja juhlapäivät kesäkuun alusta elokuun loppuun. Samalla tutustutaan myös kesäiseen luontoon. Mutta mitenkähän lasten ja rovastin käy, kun he joutuvat jäämään yöksi saareen ukkosmyrskyn vietyä heidän veneensä?

Lukubingovinkki: Huomasitko, että Koiramäen lapsilla ei ole kenkiä? Lue tämä kirja siis paljain jaloin!

 

Pelottava pimeys

 

Lena Frölander-Ulf: Minä, Muru ja metsä (S&S, 2016), kuvakirja vähän isommille lapsille

Minä Muru ja metsä

Illat ja yöt ovat vielä valoisia, mutta kesän kääntyessä kohti loppuaan ne muuttuvat yhä tummemmiksi. Pimeä metsä voi olla pelottava paikka niin pienille kuin isoillekin ihmisille.

Pelkään merta. Pelkään tuulta. Pelkään metsää. Mökillä käydään metsäpissalla. Olen pidätellyt tosi pitkään.

Näin ajattelee pieni ihminen, mutta pitäähän pissalla lopulta käydä. Onneksi mukaan tulee Muru-koira. Metsän rapinat ja ripinät ja pimeydessä erottuvat liikkeet pistävät kulkijan mielikuvituksen liikkeelle. Monenlaisia otuksia tulee vastaan, kuten surullinen Näkki ja vuorenpeikko Gargatuula.

Minä, Muru ja metsä on hyvin synkkäsävyinen kuvakirja, mutta upea sellainen. Eikä se ole pelkästään synkkä, sillä tarkkasilmäinen lukija erottaa pimeässä metsässä monia hauskoja yksityiskohtia ja loppujen lopuksi pimeydessä on paljon myös kaunista.

Kirjan erikoiseen kuvitustekniikkaan voi tutustua kustantajan Youtube-videossa.

Lukubingovinkki: Rohkeimmat voivat lukea tämän kirjan taskulampun valossa.

 

Seikkailuja vesillä

 

Henrika Andersson: Nauvo-Auvo aalloilla (S&S, 2016), saturomaani

Nauvo-Auvo aalloilla
Pehmonalle Nauvo-Auvo leluystävineen on pulassa. Sen ihmisperheeseen on hankittu kissa, jonka hampaisiin lelut joutuvat yksi toisensa jälkeen. Ystävykset päättävät lähteä pakomatkalle kohti Nauvoa, jossa on perheen idyllinen kesäpaikka.

Nauvo-Auvo, leopardi Lala, käärme Käkriäinen ja marsu Frille suunnistavat sateessa ja myrskyssä kohti rantaa. Onnekkaasti ne päätyvät kahden ystävällisen naisen Ellin ja Piin purjeveneeseen. Alkaa meriseikkailu kohti Nauvoa, jonka aikana Nauvo-Auvo yrittää parhaansa mukaan pitää huolta ystävistään. Pääsevätköhän ne koskaan perille Nauvoon?

Pehmonalle on seikkaillut aiemmin kahdessa kirjassa: Nauvo-Auvon oma kirja (Tammi, 2007) ja Nauvo-Auvo, mun amour (Schildt & Söderström, 2013).

Lukubingovinkki: Tämä merihenkinen kirja sopisi hyvin luettavaksi veden äärellä.

 

Timo Parvela: Paten kalastuskirja (Tammi, 2016) myös äänikirjana, seikkailuromaani

Paten kalastuskirja

Ella ja kaverit – kirjasarjasta tuttu Pate pääsee kolmannessa kirjassaan kalareissulle Norjaan isänsä, isän kaverin Riston ja tämän (pöljän) tyttären Senjan kanssa. Kalareissusta tulee vähän jännittävämpi, kuin Pate on osannut arvata. Pate heräilee öisin kummallisiin tärähdyksiin, vanhasta kalakirjasta on revitty pois sivuja ja isä ja Risto käyttäytyvät oudosti. Luvassa on huima ja ratkiriemukas lukuseikkailu!

Aiemmat Pate-kirjat: Paten aikakirjat (2014), Paten jalkapallokirja (2015)

Lukubingovinkki: Kuuluuko Timo Parvela sinunkin lempikirjailijoihisi? Tämä on myös tosi hauskaa ääneenluettavaa.

 

Minkälainen on särki? Entäs simppu? Mikä kala on kaikista hurjimman näköinen?

Suomessa on paljon järviä, joten kaloihin tutustuakseen ei tarvitse lähteä kovin kauas – ei ainakaan Norjaan asti! Mökkirannalla voi koittaa kalaonneaan mato-ongella ja kalanpoikasten uiskentelua voi seurata vaikka laiturilla makoillen. Eri kalalajeihin voi tutustua helposti Suomen kalat (Nemo, 2015) tai Suomen kalojen tunnistusopas (Nemo, 2016) – kirjojen avulla. Kirjojen kalakuvat on muuten piirtänyt todella taidokkaasti Sakke Yrjölä, jonka kalakuvia on esillä myös Luonnontieteellisen keskusmuseon kahvilan näyttelyssä 7.6.–18.8.2016.

Suomen kalojen tunnistusopas

Lukubingovinkki: Kalakirjat ovat sekä tietokirjoja että eläimistä kertovia kirjoja.

 

Jalkapallohuumaa

 

John Andrews: Jalkapallon maailma – kuvitetut jalkapallofaktat (Readme, 2016), tietokirja
Jalkapallon EM-kisat kuuluvat sekä pienten että isojen palloilijoiden kesään. Penkkiurheiluturnaukseen voi virittäytyä vaikkapa tämän kirjan avulla. Lukuisista faktoista ja tilastoista selviää mm. kuka pelaaja on saanut eniten punaisia kortteja tai kuka on laukonut eniten maaleja vasemmalla jalallaan.

Jalkapallon maailma

Lukubingovinkki: Lue tämä kirja salaa ja yllätä ystäväsi tai perheesi jalkapallotiedoillasi!

 

Ihmeelliset mehiläiset

 

Reetta Niemelä, Sanna Pelliccioni ja Mia Rönkä: Nähdään majalla, pörriäisagentit (Sammakko, 2016), kuvakirja + tietokirja

Nähdään majalla, pörriäisagentit

Anna, Kaamanen, Hamid ja Uni pääsevät kesälomallaan tutustumaan mehiläisten elämään Pitkästen pappojen avustuksella – heillä kun on ihan oikea mehiläistarha. Kaveruksista tulee pörriäisagentteja, jotka auttavat mehiläisiä kesän edetessä mm. rakentamalla niille pesiä ja istuttamalla kasvimaan.

Kun tämän kirjan on lukenut, ymmärtää miten tärkeitä mehiläiset ja muut pörriäiset meille ihmisille ovat. Teos on kuvakirjan ja tietokirjan yhdistelmä, jossa tarina etenee vasemman puoleisilla sivuilla ja oikeanpuoleisille sivuille on koottu tietoa mehiläisistä ja niiden hoidosta ja käyttäytymisestä. Kirjan neuvoilla kuka tahansa voi ryhtyä pörriäisagentiksi!

Lukubingovinkki: Kirja on keltainen!

 

Kesäisiä runoja

 

Elina Kynsijärvi ja Benjam Pöntinen (valokuvat): Loruja kotieläimistä (Maahenki, 2016), runokirja + kuvakirja

Loruja kotieläimistä

Tämän kirjan hauskoja runoja lukiessa pääsee tutustumaan moniin maatilan eläimiin ja elämään maatilalla. Runojen kautta tulee tutuksi esimerkiksi se, että kalkkunan pää vaihtaa väriä ja se, että lehmät lypsetään nykyään eri tavalla kuin ennen. Hienot eläin- ja maisemavalokuvat pääsevät oikeuksiinsa suurina, sivun tai aukeaman kokoisina kuvina. Kauniisti ja selkeästi tehty kirja, jota on ilo katsella ja lukea.

 

Musiikkia kesään!

 

Hannele Soljander-Halme (toim.): Lasten oma lauluvuosi (kirja + CD), (Lasten Keskus, 2016)

Mikä olisi sopiva laulu esimerkiksi juhannukseksi tai Unikeonpäiväksi? Vuodenkiertoa ja erilaisia juhla- ja merkkipäiviä seuraavaan laulukirjaan on koottu sekä perinteisiä että uusia lauluja yhdessä laulettavaksi. Mukana tulevalla CD-levyllä on kaikki kirjan uudet laulut ja osa perinteisistä lauluista.

Lasten oma lauluvuosi

 

Virpi Kari (toim.): Lasten oma laulukirja (F-kustannus, 2016)

Kuvitetusta laulukirjasta löytyy 120 tunnettua lastenlaulua, kuten esimerkiksi: Pienen pieni veturi, Ihme ja kumma, Pikkuiset kultakalat, Hans vili, Lounatuulen laulu… Kaikkien tuntemia lauluja on hauska laulella vaikkapa automatkalla.

Lasten oma laulukirja

 

Muumiperheen lauluretki (kirja + CD) – sävellykset Soili Perkiö, sanoitukset Hannele Huovi, kuvittaneet Riina ja Sami Kaarla (Tammi, 2014)

Tämä on laadusta tinkimättä ja suurella sydämellä tehtyä lastenmusiikkia. Muumilaakson asukkaista kertovista kappaleista tulee helposti niin perheen pienimpien kuin isompienkin suosikkeja. Tunnelmallisesti kuvitettu kirja toimii lisäksi niin nuottikirjana, runokirjana kuin kuvakirjanakin.

Kappaleiden mukana mennään tunnelmasta toiseen. Lauluissa tavataan mm. yksinäinen pieni myttyrä mörkö, hurjia Hattivatteja ukkosella, rohkaistutaan Nipsun kanssa sekä iloitaan Pikku Myyn kanssa. Levy valittiin vuoden lastenlevyksi 2014.

Muumiperheen lauluretki

 

Yökyöpelit – sävellykset Anna-Mari Kähärä, sanoitukset Laura Ruohonen (VLMedia, 2015)

Allakka pullakka munamakaroni, laulaa paksu Paco ja höyryy mikrofoni: Ooooo makaroni!

Tämä levy pursuaa hulvattomia sanoituksia ja hienoja ja oivaltavia sävellyksiä! Muuta ei voi odottaakaan, jos on jo tutustunut Laura Ruohosen hauskoihin runokirjoihin Allakka pullakka ja Yökyöpelit, joista laulujen sanat ovat peräisin. Yökyöpelit on tullut tutuksi myös TV-ohjelmana, jonka niin ikään voi lainata kirjastosta! Levy valittiin vuoden lastenlevyksi 2015.

Yökyöpelit

Lukubingovinkki: Voit lukea Yökyöpelit ja Muumiperheen lauluretken myös runokirjoina.

 

Matildan ja Saran lempikappale

Reippaat laulajatytöt Matilda ja Sara esittävät videolla oman lempikappaleensa, joka on Meidän uusi vauva. Tämä ja 15 muuta Pentti Rasinkankaan suosituinta laulua löytyy kokoelmalevyltä Papanapa (Huti, 2016). Nuotteina suosikkikappaleet löytyvät kokoelmasta Pupulaarimusiikkia – Pentti Rasinkankaan parhaat lastenlaulut (Huti, 2015).

 

 

 

 

| Tallennettu kategorioihin Kesä, Kesälukemista, lasten tietokirjat, lastenkirjallisuus, luonto, tietokirjat, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti