Maaliskuun lukupiiri Martinlaakson kirjastossa

Peter Sandström
29.2.2016

Martinlaakson kirjaston maaliskuun lukupiirissä vierailee kirjailija Peter Sandström, joka saapuu Martinlaakson kirjastoon kertomaan työstään ja teoksistaan.

Sandström on kirjoittanut mm. novellikokoelman Sinulle joka et ole täällä, sekä romaanit Valkea kuulas ja Laudatur. Valkea kuulas voitti Helmet-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2016 ja Laudatur puolestaan Runeberg-palkinnon vuonna 2017.

Kirjailijavierailun järjestää Martinlaakson kirjallisuuspiiri Vantaan kaupungin tuella.

Tapahtumaan on maksuton pääsy, tervetuloa!

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, kirjavinkit, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Martinlaakso, Tapahtumat, Vantaa | Jätä kommentti

Runoja, runoja, runoja

Tikkurilan kirjaston maaliskuun lukupiirissä to 9.3. klo 18.00 vietetään runoiltaa lausuja Tiina Starckjohann-Merosen seurassa.

Tiina esittelee meille runoja, jotka ovat vuosien varrella häntä itseään ja hänen kuulijoitaan syvästi koskettaneet . Hän kertoo myös lausujantyöstään ja vaiheista, joita käy läpi ennen kuin kokee runojen olevan valmiita esitettäviksi.

Illan keskustelukirjaksi Tiina on valinnut Aale Tynnin runokokoelman Vuodenajat.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, kirjavinkit, lukupiiri, Tikkurila, Vantaa | Jätä kommentti

Maaliskuun lukupiiri Hakunilassa

Paula ei ollut paikalla, joten lukupiirin vetäjäksi hyppäsi poikkeuksellisesti Murhiksen Laura.

Maaliskuun kirjaksi valittiin William Faulknerin New Orleansin tarinoita. Kyseessä on kirjailijan nuoruudenteos, joka koostuu lehtinovelleista, joita kirjoittaja kirjoitti henkensä pitimiksi. Kirja sijoittuu 1920-luvun New Orleansiin, jossa on juuri ”keksitty” jazz ja kaupungissa sekoittuvat amerikkalainen, ranskalainen ja kuubalainen kulttuuri. Iloinen jazz soi, mutta myös rotusorto kukoistaa. Maaliskuun lukupiiri kokoontuu keskiviikkona 1.3. klo 13.00 – 14.30 kirjaston monitoimitilassa.

Kuukauden kirjan äänestys oli niin tasaväkinen, että samalla päätettiin myös huhtikuun kirja niin että heilahti! Huhtikuussa on vuorossa Terhi Rannelan kirjoittama Frau. Siitä lisää myöhemmin.

Helmikuun kirjana oli Hannu Raittilan Ei minulta mitään puutu. Pääsääntöisesti mielipiteet kirjasta olivat myönteisiä, mutta ei kuitenkaan ihan kokonaan. Kirjan alku todettiin hankalaksi, mutta jos jaksoi lukea pari ensimmäistä lukua,  niin tarina alkoi aueta lukijalleen. Henkilögalleria koettiin osittain sekavaksi, mutta muuten kirjaa tituleerattiin humoristiseksi – etenkin  jos pitää ironiasta. Tämä kirja on muuten valittu yhdeksi Ylen kirjojen / Suomi 101 kirjaa – kirjaksi.

http://yle.fi/aihe/kirjojen-suomi/101-kirjaa

Muistathan, että Enni Mustonen (omalta nimeltään Kirsti Manninen) tulee Hakunilan kirjastoon kirjailijavieraaksi la 4.3. klo 13 – 14! Tulethan kuulolle!

Talvisin terveisin,

Laura Aaltonen psta Paula

Lisätietoja:

Paula Puustinen

puh. 09 8393 0805

paula.puustinen(at)vantaa.fi

| Tallennettu kategorioihin lukupiirien tapaamiset | Jätä kommentti

Lukupiiri Lumon kirjastossa 14.2.2017

14.2.2017 Pekkanen, Toivo : Inkerin romaani (WSOY, 2002)

Ennen julkaisematon romaani Inkerin kansan raskaista vaiheista Pekkasen jatkosodan aikana kirjoittama romaani kuvaa inkeriläisten dramaattisia vaiheita Venäjän vallankumouksen vuosina, jolloin punaiset ja valkoiset joukot vuorotellen valtasivat maata. Romaanissa kuvataan myös 1920-luvun loppua, maan kollektivisointia ja uskonnollisia vainoja. Tarinan pääosassa on talonpoikaisperheen poika Juhana Korpolainen, jonka isän bolshevikit ovat surmanneet. Juhanan veli Martti on taistellut valkoisten joukoissa, ja punaisten puolella taistellutta Juhanaa aletaan epäillä tämän piilottamisesta. Juhanan vaiheita seuratessaan Pekkanen onnistuu väkevällä tavalla eläytymään pienen ihmisen osaan historian myllerryksessä, tulevaisuudettomassa maailmassa. ”Inkerin romaani on käärö lattialankun alta, se on Inkerin historiaa, Suomen historiaa, Pekkanen vastaa historian aitiosta kysymyksiin eduskunnan kyselytunnilta”.

Lukupiiriläiset olivat tyytyväisiä siitä, että inkeriläiset ja heidän elämänsä oli valikoitunut kirjan aiheeksi, koska heitä harvemmin käsitellään kotimaisessa kirjallisuudessa. Erikoisena seikkana huomioitiin se, että Pekkanen on totuttu näkemään työläiskirjailijana, mutta tässä kirjassa hän ottaa vahvasti kanta talonpoikien puolesta työläisiä väheksyen. Inkerin romaani herätti vertailua Eevertti Pärnäsen vuonna 1923 ilmestyneeseen Antti Kivekäs -romaaniin sekä Jari Tervon tuoreeseen Matriarkkaan. Useimmat lukupiiriläiset pitivät kirjan kielestä – se on kaunista ja nautinnollista lukea, vaikkakin vanhanaikaista. Osa keskustelijoista pohti sitä, paljonko kirjan vuonna 2002 julkaissut Matti Mäkelä mahtaa olla vaikuttanut julkaistuun tekstiin.

Kertomusta pidettiin rankkana ja ihmiskohtalot koskettivat vahvasti senkin takia, että inkeriläiset olivat suomalainen kansa, joka eli elämäänsä toisessa maassa. Jonkin verran pohdittiin sitä, kuinka suomalaiset ovat aikoinaan asuttaneet Inkerin. Neuvostoajan Inkeristä enemmän tietävä lukupiirin jäsen osasi kertoa, että kirjan kertomus vastaa hyvin todellisuutta. Yhdessä tultiin siihen tulokseen, että Pekkanen on kuvannut kirjassaan niin hyvin neuvostosysteemin sekä sen ajan olot ja ihmiskohtalot, että hänen on täytynyt tutustua kyseiset olot kokeneisiin ihmisiin.

Tiedettiin kertoa, että inkeriläisille oma kyläyhteisö oli juuri niin tärkeä kuin kirja kuvaa ja muiden kuin oman kylän asukkaiden kanssa ei oltu juurikaan tekemisissä. Perinteet olivat vahvasti läsnä ihmisten elämässä selvästi eräänlaista turvaa tuovana elementtinä. Myös uskonto oli tärkeässä roolissa jokapäiväisessä elämässä, vaikka se aiheutti ristiriitoja uuden neuvostohallinnon arvojen kanssa. Keskustelua lukupiiriläisissä herätti se, millaista elämä mahtoi neuvostovallan aikana olla, kun läheisiinsä saati naapuriinsa ei voinut luottaa.

Kirjan päähenkilö Juhana mietitytti henkilönä osaa lukupiiriläisistä. Hänen nähtiin olevan pakolainen omassa elämässään: paluu kotiin oli raskas ja hän oli etääntynyt vanhasta kotipiiristä. Juhana kärsi ristiriidasta, joka syntyi puna-armeijan aivopesun ja kotiolojen välille.  Koettiin, että Juhanan kohtalo nivoutui yhteen Inkerin kohtalon kanssa.

Useampi keskustelija toi ilmi kirjan ajankohtaisuuden nykyaikana ja ihmisten jakautumisen meihin ja muihin. Epäluuloisuutta muiden ihmisten toimia kohtaan esiintyy nykyäänkin runsaasti. Kertomuksen neuvostovallan aikaa verrattiin myös Amerikan tilanteeseen siinä mielessä, että Trump vetoaa juuri köyhään, kouluttamattomaan kansanosaan, joka kaipaa muutosta.

Kaiken kaikkiaan kirjasta pidettiin ja sen nähtiin olevan Pekkasen tuotannossa eräänlainen poikkeus. Vaikka henkilöhahmojen kuvaus jäi pintapuoliseksi, kirjan ihmiskohtalot koskettivat lukupiiriläisiä. Kirjan ja yhteisen keskustelun myötä inkeriläisten kohtaloista selvisi paljon uusia asioita.

Heidi Kuutti
heidi.kuutti(at)vantaa.fi

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, lukupiiri, Lumo, Lumon kirjasto, Lumon lukupiiri, Vantaa | Jätä kommentti

Murharyhmän vuosi alkoi 11.1.2017 virolaisen jännärin merkeissä

Täällä taas! Laura on tullut takaisin vuorotteluvapaan jälkeen ja vuosi Murharyhmän kanssa on taas alkanut. Hauskaa!

Vuodenvaihteen kirjaksi oli valikoitunut Rein Raudin ”Täydellisen lauseen kuolema”. Täytyy todeta, että tällä kertaa tuli pyyhkeitä ja märkiä rättejä oikein olan takaa. Ryhmä oli harvinaisen yksimielinen kirjan sisällöstä! Todettiin, että kirjassa oli hienoa ajankuvaa 1980-luvun Virosta, mutta juoni ei vedonnut ryhmäläisiimme lainkaan. Mietimme onko kirjailijan Japani-tausta (hän on mm. japanologian professori) vaikuttanut tekstiin vai olisiko meidän pitänyt osata lukea enemmän rivien välistä? Aukeavatko kirjan tapahtumat paremmin niille virolaisille, jotka ovat kyseisen ajan itse eläneet? Joka tapauksessa kirjan juoni sekä henkilöt jäivät epäselviksi ja kirja koettiin sekavaksi. Positiivista kuitenkin oli, että kirja herätti vilkasta keskustelua ja kommentointia.

 

 

Tarmokkaaksi vuoden aluksi valitsimme jo seuraavat kaksi lukukirjaamme. Helmikuussa keskustelemme Tapani Baggen Pikku enkelistä ja maaliskuussa Elina Pullin Tukkasurmasta. Löydät molemmat kirjat Hakunilan kirjaston varaushyllystä Murharyhmän kohdalta.

Tapa(a)mme taas ke 8.2. klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa. Tervetuloa mukaan sekä uudet että vanhat dekkaristit.

Lisätiedot:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

| Tallennettu kategorioihin Hakunila, Kirjallisuus, kirjavinkit, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Vantaa | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Kirjamatka Viipuriin: matkaoppaana Anna Kortelainen

Anna Kortelaisen kuva: Pertti Nisonen, Tammi

Kirjamatka vie tällä kertaa Viipuriin. Oppaanamme on Anna Kortelainen ja hänen uutuusromaaninsa Siemen. Iltaa varten voit valmistautua myös lukemalla muita Viipuriin sijoittuvia romaaneja kuten Iris Kähärin Seppele Viipurille tai Lempi Jääskeläisen Weckroothin perhe. Kokoonnumme poikkeuksellisesti Musiikki- ja mediaosastolla.

 

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, kirjavinkit, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Tikkurila, Vantaa | Jätä kommentti

Martinlaakson kirjaston lukupiiri helmikuussa

 

Helmikuussa kokoonnutaan maanantaina 13.2.  Martinlaakson kirjaston Hiljaisessa huoneessa klo 16:00 – 17:30. Silloin keskustelun aiheena on Solveig von Schoultzin kirja Pitkin vedenviivaa. Tämä omaelämäkerrallinen romaani ilmestyi jo 1992, mutta on edelleen vaikuttava lukuelämys. Solveig von Schoultzin ”tekstit heijastelevat, usein fiktiivisten henkilöhahmojen repliikkien välityksellä, tyyneltä vaikuttavan pinnan alla kyteviä ristiriitoja”(Kansallisbiografia).

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, lukupiiri, Martinlaakso | Jätä kommentti

Helmikuun lukupiiri Hakunilan kirjastossa

Heippatirallaa! Helmikuussa suunnataan (mahdollisten) pakkasten ja lumien keskeltä kirjallisesti kesään, sillä lukupiirikirjaksi valikoitui Hannu Raittilan Ei minulta mitään puutu. Raittilan romaanin tapahtumat sijoittuvat suviseuroihin, yhteen kesäiseen päivään. Ei minulta mitään puutu on Hannu Raittilan ensimmäinen romaani. Helmikuun lukupiiri kokoontuu ke 1.2.2017
klo 13-14.30 kirjaston monitoimitilassa.

Tammikuun lukupiirissä suuntasimme ajassa taaksepäin, kun keskustelimme Emmi Mustosen historiallisesta viihderomaanista Paimentyttö. Vaikka kaunista ja viehättävää tarinaa ja kirjan helppolukuisuutta kiiteltiikin, kritisoitiin myös sitä, että Iidan tarina oli hieman liian sokerikuorrutettu. Esimerksiki köyhien asemaa ja kohtelua sekä sortokautta ei tuotu esille. Eräs lukupiiriläinen kaipasi enemmän draamaa. Paimentyttö on ensimmäinen osa Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjasta, joten mietimme myös, että josko sitä draamaa tulisi sarjassa myöhemmin enemmän esille.

Enni Mustonen (omalta nimeltään Kirsti Manninen) tulee muuten Hakunilan kirjastoon kirjailijavieraaksi la 4.3. klo 13-14! Tervetuloa kuuntelemaan ja kyselemään!

Lisätietoja:
Paula Puustinen
puh. 09 8393 0805
paula.puustinen(at)vantaa.fi

| Tallennettu kategorioihin Hakunila, Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Vantaa | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Martinlaakson kirjaston lukupiiri aloittaa kevätkauden 16.1.2017

Martinlaakson kirjaston lukupiiri jatkaa kevätkaudella 2017 kokoontumalla Hiljaisessa huoneessa kerran kuussa maanantaisin klo 16:00 – 17:30. Lukupiirin vetäjänä toimii tuttuun tapaan Helena Lassila.

Ensimmäisenä keskustelun aiheena on Aki Ollikaisen romaani Nälkävuosi.

Aki Ollikaisen esikoisteos vuodelta 2012 on riipaiseva kuvaus Suomesta vuosina 1867 ja 1868, joka oli 1800-luvun suurista nälkävuosista viimeinen. Maaseudulla eristäytyneenä elävä perhe, Marja, Mataleena ja Juho, joutuvat miehen kuoltua lähtemään kerjuulle kylmän ja lumisen talven keskelle ensin isännän taloon ja sieltä eteenpäin muihin kerjuumatkalla oleviin liittyen. Teos oli ilmestyessään myös Finlandia-ehdokkaana.

Kevään muita kirjoja ovat mm. Solveig Von Schoultzin Pitkin vedenviivaa ja Linn Ullmannin Rauhattomat.

Lukupiiri non kaikille avoin, ei ilmoittautumisia.

Tervetuloa!

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Martinlaakso, Tapahtumat, Vantaa | Jätä kommentti

Lukupiiri Lumon kirjastossa 10.1.2017

10.1.2017 Minä olen Malala : Malala Yousafzai (Tammi, 2014)

Minä olen Malala on kansainvälisesti tunnetun koulutuksen puolestapuhujan ja Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Malala Yousafzain ainutlaatuinen tarina. Tiistaina 9.10.2012 pakistanilaista koulutyttöä Malala Yousafzaita ammuttiin lähietäisyydeltä päähän, koska hän halusi puolustaa tyttöjen oikeutta koulutukseen. Malala selvisi hengissä raaasta hyökkäyksestä, ja hänestä tuli yhdessä yössä rauhanomaisen vastarinnan ja kaikille avoimen koulutuksen kansainvälinen symboli. Muistelmissaan Malala kertoo omin sanoin tuon kohtalokkaan päivän tapahtumista sekä koskettavan ja innoittavan tarinan päätöksestään olla antamatta periksi ääriaineksille.

Malalan tarina herätti lukupiiriläisissä monenlaisia ajatuksia. “Aliarvioimatta päähenkilön kokemuksia, minkälainen kirjallinen tuote tämä oikein on?” – kysyi eräs lukija.  Kirja ei ole kaunokirjallisuutta eikä oikein elämäkertakaan (kertojana nuori tyttö). Lukija määritteli kirjan tapahtumakirjaksi.

Yleisesti kirjan rakennetta ja kirjoitustyyliä pidettiin hankalana. Nimiä, vieraita käsitteitä ja Pakistanin vaihtelevaa poliittista historiaa oli rasittavan paljon. Tarina olisi voinut avautua helpommin ja monipuolisemmin esim. kahden kertojan näkökulmasta. Eräs lukupiiriläinen kiteytti ongelman näin: “Kirjassa ei ollut vetoa. Aihe voi olla mikä tahansa, jos siinä on imua, se vie mukanaan. Tässä sitä ei ollut”. Toisen lukijan mielestä kirja oli huonosti kirjoitettu ja koko tarina epäuskottava. Mitä jätettiin kertomatta ja mitä muutettiin tarkoitusperille sopiviksi? Käytettiinkö tytön vilpittömyyttä hyväksi ja tehtiin sillä rahaa?

Kirjasta myös pidettiin. Eräs lukija suorastaan ahmi tarinan ja koki sen ei niinkään kaunokirjallisena teoksena vaan oppikirjana. Kirja tarjosi runsaasti tietoa Lähi-Idän historiasta nykypäivään. Tytön kertomana Talibanin kauheudet avautuvat uudella tavalla. Malalan tarina antaa uskoa siihen, että yksikin ihminen voi muuttaa maailmaa ja pienilläkin teoilla voi olla merkitystä. Toki Malalan uskottavuus koetteli monta lukijaa. Kuinka voi noin nuori tyttö antaa haastatteluja, lausua mielipiteitään ja olla koko maailman keskiössä? Mutta toisaalta: ihmelapsia syntyy aina ja otollisessa maaperässä he pääsevät kukoistamaan. Malala ei olisi kaikkien tuntema Nobel palkittu rauhantekijä, jos hän olisi syntynyt Pakistanissa toisenlaiseen perheeseen. Hänellä oli poikkeuksellisen isän poikkeuksellinen tuki ja mahdollisuus hyödyntää nykytekniikkaa kirjoittamalla  blogia ajatuksistaan ja kokemuksistaan.  Todettiin myös, että sodan ja vainon keskellä lapsetkin ovat aikuisempia.

Kirja aiheutti keskustelua naisen asemasta, koulutuksesta ja uskonnon vallasta maailmassa. Suomalaisten nykynuorten olisi hyvä lukea Malalan tarina, jotta ymmärtäisivät, kuinka hyvin asiamme ovat Suomessa. Malala on kiehtova persoona: toisaalta ihan tavallinen koulutyttö, toisaalta esiintyvä asiantuntija ja myös harras, koraania tulkitseva muslimi. Musliminaisten tavoin Malala käyttää huivia. Huivi näyttää pysyvän tiukasti musliminaisten päässä myös länsimaistuneilla muslimeilla. Pohjautuuko tapa koraanin oppeihin vai onko se tapakulttuuriin sidottu viesti identiteetistä?

Lopuksi päädyimme pohtimaan, mikä tai mitkä ovat meidän kenties näkymättömät huivimme, kulttuuriimme sidotut tapamme, joista emme henno luopua. Joulun läheisyys toi mieleen joulun pinttyneitä perinteitämme. Jouluksi täytyy siivota, valmistaa jouluruokia, ostaa lahjoja. Kukaan ei voi olla jouluna yksin. Nämä näkymättömät huivit löysimme, keksiikö joku lisää?

Maija Kantola
maija.kantola(at)vantaa.fi

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Lumo, Lumon kirjasto, Vantaa | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti