Murharyhmän vuosi alkoi 11.1.2017 virolaisen jännärin merkeissä

Täällä taas! Laura on tullut takaisin vuorotteluvapaan jälkeen ja vuosi Murharyhmän kanssa on taas alkanut. Hauskaa!

Vuodenvaihteen kirjaksi oli valikoitunut Rein Raudin ”Täydellisen lauseen kuolema”. Täytyy todeta, että tällä kertaa tuli pyyhkeitä ja märkiä rättejä oikein olan takaa. Ryhmä oli harvinaisen yksimielinen kirjan sisällöstä! Todettiin, että kirjassa oli hienoa ajankuvaa 1980-luvun Virosta, mutta juoni ei vedonnut ryhmäläisiimme lainkaan. Mietimme onko kirjailijan Japani-tausta (hän on mm. japanologian professori) vaikuttanut tekstiin vai olisiko meidän pitänyt osata lukea enemmän rivien välistä? Aukeavatko kirjan tapahtumat paremmin niille virolaisille, jotka ovat kyseisen ajan itse eläneet? Joka tapauksessa kirjan juoni sekä henkilöt jäivät epäselviksi ja kirja koettiin sekavaksi. Positiivista kuitenkin oli, että kirja herätti vilkasta keskustelua ja kommentointia.

 

 

Tarmokkaaksi vuoden aluksi valitsimme jo seuraavat kaksi lukukirjaamme. Helmikuussa keskustelemme Tapani Baggen Pikku enkelistä ja maaliskuussa Elina Pullin Tukkasurmasta. Löydät molemmat kirjat Hakunilan kirjaston varaushyllystä Murharyhmän kohdalta.

Tapa(a)mme taas ke 8.2. klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa. Tervetuloa mukaan sekä uudet että vanhat dekkaristit.

Lisätiedot:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

| Tallennettu kategorioihin Hakunila, Kirjallisuus, kirjavinkit, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Vantaa | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Kirjamatka Viipuriin: matkaoppaana Anna Kortelainen

Anna Kortelaisen kuva: Pertti Nisonen, Tammi

Kirjamatka vie tällä kertaa Viipuriin. Oppaanamme on Anna Kortelainen ja hänen uutuusromaaninsa Siemen. Iltaa varten voit valmistautua myös lukemalla muita Viipuriin sijoittuvia romaaneja kuten Iris Kähärin Seppele Viipurille tai Lempi Jääskeläisen Weckroothin perhe. Kokoonnumme poikkeuksellisesti Musiikki- ja mediaosastolla.

 

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, kirjavinkit, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Tikkurila, Vantaa | Jätä kommentti

Martinlaakson kirjaston lukupiiri helmikuussa

 

Helmikuussa kokoonnutaan maanantaina 13.2.  Martinlaakson kirjaston Hiljaisessa huoneessa klo 16:00 – 17:30. Silloin keskustelun aiheena on Solveig von Schoultzin kirja Pitkin vedenviivaa. Tämä omaelämäkerrallinen romaani ilmestyi jo 1992, mutta on edelleen vaikuttava lukuelämys. Solveig von Schoultzin ”tekstit heijastelevat, usein fiktiivisten henkilöhahmojen repliikkien välityksellä, tyyneltä vaikuttavan pinnan alla kyteviä ristiriitoja”(Kansallisbiografia).

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, lukupiiri, Martinlaakso | Jätä kommentti

Helmikuun lukupiiri Hakunilan kirjastossa

Heippatirallaa! Helmikuussa suunnataan (mahdollisten) pakkasten ja lumien keskeltä kirjallisesti kesään, sillä lukupiirikirjaksi valikoitui Hannu Raittilan Ei minulta mitään puutu. Raittilan romaanin tapahtumat sijoittuvat suviseuroihin, yhteen kesäiseen päivään. Ei minulta mitään puutu on Hannu Raittilan ensimmäinen romaani. Helmikuun lukupiiri kokoontuu ke 1.2.2017
klo 13-14.30 kirjaston monitoimitilassa.

Tammikuun lukupiirissä suuntasimme ajassa taaksepäin, kun keskustelimme Emmi Mustosen historiallisesta viihderomaanista Paimentyttö. Vaikka kaunista ja viehättävää tarinaa ja kirjan helppolukuisuutta kiiteltiikin, kritisoitiin myös sitä, että Iidan tarina oli hieman liian sokerikuorrutettu. Esimerksiki köyhien asemaa ja kohtelua sekä sortokautta ei tuotu esille. Eräs lukupiiriläinen kaipasi enemmän draamaa. Paimentyttö on ensimmäinen osa Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjasta, joten mietimme myös, että josko sitä draamaa tulisi sarjassa myöhemmin enemmän esille.

Enni Mustonen (omalta nimeltään Kirsti Manninen) tulee muuten Hakunilan kirjastoon kirjailijavieraaksi la 4.3. klo 13-14! Tervetuloa kuuntelemaan ja kyselemään!

Lisätietoja:
Paula Puustinen
puh. 09 8393 0805
paula.puustinen(at)vantaa.fi

| Tallennettu kategorioihin Hakunila, Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Vantaa | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Martinlaakson kirjaston lukupiiri aloittaa kevätkauden 16.1.2017

Martinlaakson kirjaston lukupiiri jatkaa kevätkaudella 2017 kokoontumalla Hiljaisessa huoneessa kerran kuussa maanantaisin klo 16:00 – 17:30. Lukupiirin vetäjänä toimii tuttuun tapaan Helena Lassila.

Ensimmäisenä keskustelun aiheena on Aki Ollikaisen romaani Nälkävuosi.

Aki Ollikaisen esikoisteos vuodelta 2012 on riipaiseva kuvaus Suomesta vuosina 1867 ja 1868, joka oli 1800-luvun suurista nälkävuosista viimeinen. Maaseudulla eristäytyneenä elävä perhe, Marja, Mataleena ja Juho, joutuvat miehen kuoltua lähtemään kerjuulle kylmän ja lumisen talven keskelle ensin isännän taloon ja sieltä eteenpäin muihin kerjuumatkalla oleviin liittyen. Teos oli ilmestyessään myös Finlandia-ehdokkaana.

Kevään muita kirjoja ovat mm. Solveig Von Schoultzin Pitkin vedenviivaa ja Linn Ullmannin Rauhattomat.

Lukupiiri non kaikille avoin, ei ilmoittautumisia.

Tervetuloa!

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Martinlaakso, Tapahtumat, Vantaa | Jätä kommentti

Lukupiiri Lumon kirjastossa 10.1.2017

10.1.2017 Minä olen Malala : Malala Yousafzai (Tammi, 2014)

Minä olen Malala on kansainvälisesti tunnetun koulutuksen puolestapuhujan ja Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Malala Yousafzain ainutlaatuinen tarina. Tiistaina 9.10.2012 pakistanilaista koulutyttöä Malala Yousafzaita ammuttiin lähietäisyydeltä päähän, koska hän halusi puolustaa tyttöjen oikeutta koulutukseen. Malala selvisi hengissä raaasta hyökkäyksestä, ja hänestä tuli yhdessä yössä rauhanomaisen vastarinnan ja kaikille avoimen koulutuksen kansainvälinen symboli. Muistelmissaan Malala kertoo omin sanoin tuon kohtalokkaan päivän tapahtumista sekä koskettavan ja innoittavan tarinan päätöksestään olla antamatta periksi ääriaineksille.

Malalan tarina herätti lukupiiriläisissä monenlaisia ajatuksia. “Aliarvioimatta päähenkilön kokemuksia, minkälainen kirjallinen tuote tämä oikein on?” – kysyi eräs lukija.  Kirja ei ole kaunokirjallisuutta eikä oikein elämäkertakaan (kertojana nuori tyttö). Lukija määritteli kirjan tapahtumakirjaksi.

Yleisesti kirjan rakennetta ja kirjoitustyyliä pidettiin hankalana. Nimiä, vieraita käsitteitä ja Pakistanin vaihtelevaa poliittista historiaa oli rasittavan paljon. Tarina olisi voinut avautua helpommin ja monipuolisemmin esim. kahden kertojan näkökulmasta. Eräs lukupiiriläinen kiteytti ongelman näin: “Kirjassa ei ollut vetoa. Aihe voi olla mikä tahansa, jos siinä on imua, se vie mukanaan. Tässä sitä ei ollut”. Toisen lukijan mielestä kirja oli huonosti kirjoitettu ja koko tarina epäuskottava. Mitä jätettiin kertomatta ja mitä muutettiin tarkoitusperille sopiviksi? Käytettiinkö tytön vilpittömyyttä hyväksi ja tehtiin sillä rahaa?

Kirjasta myös pidettiin. Eräs lukija suorastaan ahmi tarinan ja koki sen ei niinkään kaunokirjallisena teoksena vaan oppikirjana. Kirja tarjosi runsaasti tietoa Lähi-Idän historiasta nykypäivään. Tytön kertomana Talibanin kauheudet avautuvat uudella tavalla. Malalan tarina antaa uskoa siihen, että yksikin ihminen voi muuttaa maailmaa ja pienilläkin teoilla voi olla merkitystä. Toki Malalan uskottavuus koetteli monta lukijaa. Kuinka voi noin nuori tyttö antaa haastatteluja, lausua mielipiteitään ja olla koko maailman keskiössä? Mutta toisaalta: ihmelapsia syntyy aina ja otollisessa maaperässä he pääsevät kukoistamaan. Malala ei olisi kaikkien tuntema Nobel palkittu rauhantekijä, jos hän olisi syntynyt Pakistanissa toisenlaiseen perheeseen. Hänellä oli poikkeuksellisen isän poikkeuksellinen tuki ja mahdollisuus hyödyntää nykytekniikkaa kirjoittamalla  blogia ajatuksistaan ja kokemuksistaan.  Todettiin myös, että sodan ja vainon keskellä lapsetkin ovat aikuisempia.

Kirja aiheutti keskustelua naisen asemasta, koulutuksesta ja uskonnon vallasta maailmassa. Suomalaisten nykynuorten olisi hyvä lukea Malalan tarina, jotta ymmärtäisivät, kuinka hyvin asiamme ovat Suomessa. Malala on kiehtova persoona: toisaalta ihan tavallinen koulutyttö, toisaalta esiintyvä asiantuntija ja myös harras, koraania tulkitseva muslimi. Musliminaisten tavoin Malala käyttää huivia. Huivi näyttää pysyvän tiukasti musliminaisten päässä myös länsimaistuneilla muslimeilla. Pohjautuuko tapa koraanin oppeihin vai onko se tapakulttuuriin sidottu viesti identiteetistä?

Lopuksi päädyimme pohtimaan, mikä tai mitkä ovat meidän kenties näkymättömät huivimme, kulttuuriimme sidotut tapamme, joista emme henno luopua. Joulun läheisyys toi mieleen joulun pinttyneitä perinteitämme. Jouluksi täytyy siivota, valmistaa jouluruokia, ostaa lahjoja. Kukaan ei voi olla jouluna yksin. Nämä näkymättömät huivit löysimme, keksiikö joku lisää?

Maija Kantola
maija.kantola(at)vantaa.fi

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Lumo, Lumon kirjasto, Vantaa | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Lumon lukupiiri keväällä 2017

Lumon lukupiiri kokoontuu Satunurkassa kuukauden toisena tiistaina klo 12-14.

Lumon lukupiirin kevään  2017 ohjelma:

10.1.    Minä olen Malala / Malala Yousafzai. – Tammi, 2014

14.2.    Pekkanen, Toivo : Inkerin romaani. – WSOY, 2002

14.3.    Hämäläinen, Helvi: Säädyllinen murhenäytelmä. – WSOY, 1995

11.4.    Carbelan , Bo : Kesän varjot. – Otava, 2005

  9.5.    Kilpi, Eeva: Kukkivan maan rannat.  – WSOY, 1960

Kuukauden kirjan voit varata itse HelMetistä tai noutaa Lumon kirjastosta. Lukupiiriin ei tarvitse ilmoittautua ja kirjasto tarjoaa kahvit.

Lisätietoja lukupiiristä saat Lumon kirjastosta Heidiltä, heidi.kuutti(at)vantaa.fi tai p. 09 839 2253.

Tervetuloa!

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, kirjavinkit, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Lumo, Lumo (Korso), Tapahtumat, Vantaa | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Tammikuun (2017) lukupiiri Hakunilan kirjastossa

Tammikuussa 2017 tapaammekin vasta 11.1., mutta aika on edelleen tuttu 13-14.30. Kyseinen keskiviikko onkin oikea superlukupiiripäivä Hakunilassa, samana päivänä kokoontuu vuoden ensimmäinen Murhis, ja puikkoihin astuu taas Laura. Kiitos ja kumarrus Penitalle, jonka hellässä huomassa dekkarilukupiiri oli syksyn aikana!
Mankell
Joulukuussa nautimme lukupiiriläisten kanssa joulukahvit ja keskustelimme samalla Henning Mankellin elämänkertateoksesta Juoksuhiekka. Teosta pidettiin hämmentävänä lukukokemuksena, mutta samalla erittäin mielenkiintoisena, jota luki suorastaan ahmien. Jotkut olivat lukeneet kirjaa pitkää ja hartaasti, sillä kirjan tarinat olivat laittaneet aivot raksuttamaan. Vaikka Mankell kirjoittikin tämän kirjan syöpädiagnoosin saatuaan, sairautta vain sivuttiin, pääpaino oli oli filosofisella pohdinnalla ihmisen menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Keskustelua herättikin se, minkä perinnön jätämme jälkipolvillemme.
Osalle lukupiiriläisistä Mankell oli tuttu vain dekkarikirjailijana, joten tämä elämänkerta herätti kiinnostusta lukea Mankellin muutakin tuotantoa.

Tammikuussa suuntana on Suomen historia, vuoden
2017 ensimmäiseksi lukupiirikirjaksi valittiin Enni Mustosen Paimentyttö. Kyseinen romaani aloittaa Syrjästäkatsojan tarinoita sarjan, ja Enni Mustonen eli Kirsti Manninen on tulossa vieraaksemme 4.3. Lisälukemiseksi sai halutessaan ottaa Gustave Flaubertin pikkuromaanin Bibliomania. paimentytto-mustonen

Tapaamme siis keskiviikkona 11.1.2016 klo 13-14.30. Rauhallista ja lukurikasta joulua ja uutta vuotta kaikille!

Lisätietoja lukupiiristä:
Paula Puustinen
paula.puustinen(at)vantaa.fi
p. 09 839 30805

| Tallennettu kategorioihin Hakunila, Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, lukupiirien tapaamiset, Vantaa | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Lähde kirjamatkalle Ouluun

Tikkurilan kirjaston joulukuun lukupiirissä to 8.12. klo 18.00 matkataan Ouluun, kirjailijoiden, laivanvarustajien ja tervaporvareiden kaupunkiin. Tietokirjailija Marjut Paulaharju alustaa iltaa kertomalla ”Oulussa syntyneistä paljasjalkaisista, tullista tulleista ja junan tuomista kirjailijoista”.

Jos tuulimaahan, meren pohjaan saavut,
puita on vähän, viimaa paljon
rannasta rantaan.

Saat nähdä kauas
näkemättä mitään.
Jos tuulimaahan, meren pohjaan saavut,
puita on vähän, viimaa paljon
rannasta rantaan.

Pysähtynyt maisema ja joki
rannassa valkea talo ja sumua,
joka muuntaa pihlajan:
kuin merkkiliput lepattavat oksat.

Ja maata jatkuu sumuun.
Kuuletko hiljaisuuden,
kuuletko kohun koskelta sumun takaa.
kuuletko askelet, jotka
pysäyttivät maiseman.

(Väinö Kirstinä)

Oulu on hämmästyttävän monen kirjailijan syntymä- ja kotikaupunki, Maarit Paulaharju kirjoittaa kirjassaan Oulu, kirjailijan kaupunki. ”Sanotaankin, että kirjailijat ovat Oulun huomattavin vientiartikkeli tervan, lohen ja puun ohella ja ennen ja jälkeen.”

Illan tunnelmaan voi virittäytyä lukemalla etukäteen yhden Ouluun sijoittuva romaanin esim.: Pauliina Rauhalan Taivaslaulun, Hannu Väisäsen Vanikan palat, Paavo Rintalan Jumala on kauneus tai Teuvo Pakkalan Lapsia ja Pikkuihmisiä.

Lämpimästi tervetuloa kirjalliseen Ouluun!

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, kirjavinkit, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Tikkurila, Vantaa | Jätä kommentti

Lukupiiri Lumon kirjastossa 8.11.2016

8.11. Jhumpa Lahiri: Kaima (Tammi, 2014)

KaimaLumon lukupiirissä ruodittiin marraskuun kirjana Jhumpa Lahirin teos Kaima, joka kertoo bengalilaisesta siirtolaisperheestä, jonka jäsenet kotiutuvat Bostoniin kukin omaan tahtiinsa. Vuonna 1968 perheeseen syntyy poika, joka saa nimensä suuren venäläisen kirjailijan, Gogolin, mukaan siksi, että Gogolin teos on auttanut perheen isää pelastumaan junaonnettomuudesta. Yhdysvalloissa perheen isästä tulee MIT:n opettaja ja he ostavat talon esikaupunkialueelta. Perhe amerikkalaistuu ja he oppivat paistamaan kiitospäiväkalkkunan, laittamaan lumiukolle kaulahuivin ja värjäämään pääsiäismunia. Perheen äiti, Ashima, sopeutuu huonoimmin uuteen kotimaahansa ja häntä vaivaa muukalaisuuden tunne, joka on kuin elinikäinen raskaus: lakkaamaton odotus, jatkuva taakka ja tunne, ettei kaikki ole kunnossa.

Lukupiirissä teosta pidettiin nopeasti ja helposti luettavana, joten sen kanssa ei tarvinnut liiemmin uurastaa. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja onnistuneen käännöksen ansiosta pääsi helposti oikeanlaiseen tunnelmaan. Muutaman lukijan mielestä kertomus juuttui puolivälissä kirjaa, mutta loppua kohti se alkoi muuttua kiinnostavammaksi. Tarina oli mukava, mielenkiintoinen ja omalla tavallaan viehättävä. Lopussa tarina kääntyi alkuun ja ympyrä sulkeutui perheen osalta, kun isän kuolema avasi Gogolille perheen perinteet ja hän alkoi rakastaa intialaista elämää.

Lukijat pitivät teosta mielenkiintoisena siksi, että siinä oli kuvauksia eri kulttuureista ja erilaisista tavoista, jotka välillä tuntuivat täysin käsittämättömiltä. Ihmeteltiin myös sitä, miksi bengalilaisuutta korostettiin. Kuvaukset ruoka- ja hääkulttuureista tuntuivat erityisesti kiinnostaneen lukupiirin jäseniä. Pohdittiin siirtolaisten tilannetta vieraassa maassa, jossa ollaan koko ajan jotenkin puolittain. Kun ollaan kohdemaassa, on ikävä entiseen kotimaahan. Kun mennään käymään entisessä kotimaassa, ikävöidään uutta kotimaata. Kirjassa tuli henkilöiden yksinäisyys vahvasti esiin. Varsinkin perheen äidille sopeutuminen uuteen maahan ja kulttuuriin tuntui olevan rankkaa. Yhdelle lukijalle tuli mieleen Suomesta Ruotsiin 60-luvulla muuttaneet ihmiset ja hän sanoi samastuneensa kirjan kautta näihin.

Lukupiiriläiset olivat yksimielisiä siitä, että kyseessä oli varakkaan perheen vapaaehtoinen muutto ulkomaille. Keskusteltiin siitä, että on ihan eri asia lähteä vapaaehtoisesti kuin joutua pakon edestä lähtemään kotimaastaan. Varakkaan perheen elämään viittaa sekin, että kirjassa lueteltiin usein tavaroita nimiltä ja tavaramerkit olivat aivan selvästi tärkeitä statussymboleita. Lukupiirissä myös ihmeteltiin valtavaa lahjojen määrää perhetapahtumissa.

Kirja kuuluu Keltaiseen kirjastoon ja lukupiirissä sitä hieman ihmeteltiin. Joidenkin mielestä kirja oli viihderomaani ja kioskikirjallisuutta. Tarina kerrottiin äidin ja pojan kautta, vaikka kertomus oli hyvin monitasoinen erilaisine ihmissuhteineen. Kirja oli aika pinnallinen eikä siinä käsitelty mitään kovin syvästi. Lukijat toivoivat, että kirjassa olisi enemmän selitetty Intiasta ja Amerikasta.

Lukijat toivoivat, että intialaisia ruokia ja sanoja olisi jotenkin avattu. Yhteisesti oltiin sitä mieltä, että kirjan lopussa olisi voinut olla lista kirjan sanoista, jotka jäivät edelleen oudoiksi, ellei itse lähtenyt niin tarkoituksia googlailemaan.

Lisätietoja:
Eija Kylänpää
09 8392 3473
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

| Tallennettu kategorioihin lukupiirien tapaamiset | Jätä kommentti