Tammikuun (2017) lukupiiri Hakunilan kirjastossa

Tammikuussa 2017 tapaammekin vasta 11.1., mutta aika on edelleen tuttu 13-14.30. Kyseinen keskiviikko onkin oikea superlukupiiripäivä Hakunilassa, samana päivänä kokoontuu vuoden ensimmäinen Murhis, ja puikkoihin astuu taas Laura. Kiitos ja kumarrus Penitalle, jonka hellässä huomassa dekkarilukupiiri oli syksyn aikana!
Mankell
Joulukuussa nautimme lukupiiriläisten kanssa joulukahvit ja keskustelimme samalla Henning Mankellin elämänkertateoksesta Juoksuhiekka. Teosta pidettiin hämmentävänä lukukokemuksena, mutta samalla erittäin mielenkiintoisena, jota luki suorastaan ahmien. Jotkut olivat lukeneet kirjaa pitkää ja hartaasti, sillä kirjan tarinat olivat laittaneet aivot raksuttamaan. Vaikka Mankell kirjoittikin tämän kirjan syöpädiagnoosin saatuaan, sairautta vain sivuttiin, pääpaino oli oli filosofisella pohdinnalla ihmisen menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Keskustelua herättikin se, minkä perinnön jätämme jälkipolvillemme.
Osalle lukupiiriläisistä Mankell oli tuttu vain dekkarikirjailijana, joten tämä elämänkerta herätti kiinnostusta lukea Mankellin muutakin tuotantoa.

Tammikuussa suuntana on Suomen historia, vuoden
2017 ensimmäiseksi lukupiirikirjaksi valittiin Enni Mustosen Paimentyttö. Kyseinen romaani aloittaa Syrjästäkatsojan tarinoita sarjan, ja Enni Mustonen eli Kirsti Manninen on tulossa vieraaksemme 4.3. Lisälukemiseksi sai halutessaan ottaa Gustave Flaubertin pikkuromaanin Bibliomania. paimentytto-mustonen

Tapaamme siis keskiviikkona 11.1.2016 klo 13-14.30. Rauhallista ja lukurikasta joulua ja uutta vuotta kaikille!

Lisätietoja lukupiiristä:
Paula Puustinen
paula.puustinen(at)vantaa.fi
p. 09 839 30805

| Tallennettu kategorioihin Hakunila, Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, lukupiirien tapaamiset, Vantaa | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Lähde kirjamatkalle Ouluun

Tikkurilan kirjaston joulukuun lukupiirissä to 8.12. klo 18.00 matkataan Ouluun, kirjailijoiden, laivanvarustajien ja tervaporvareiden kaupunkiin. Tietokirjailija Marjut Paulaharju alustaa iltaa kertomalla ”Oulussa syntyneistä paljasjalkaisista, tullista tulleista ja junan tuomista kirjailijoista”.

Jos tuulimaahan, meren pohjaan saavut,
puita on vähän, viimaa paljon
rannasta rantaan.

Saat nähdä kauas
näkemättä mitään.
Jos tuulimaahan, meren pohjaan saavut,
puita on vähän, viimaa paljon
rannasta rantaan.

Pysähtynyt maisema ja joki
rannassa valkea talo ja sumua,
joka muuntaa pihlajan:
kuin merkkiliput lepattavat oksat.

Ja maata jatkuu sumuun.
Kuuletko hiljaisuuden,
kuuletko kohun koskelta sumun takaa.
kuuletko askelet, jotka
pysäyttivät maiseman.

(Väinö Kirstinä)

Oulu on hämmästyttävän monen kirjailijan syntymä- ja kotikaupunki, Maarit Paulaharju kirjoittaa kirjassaan Oulu, kirjailijan kaupunki. ”Sanotaankin, että kirjailijat ovat Oulun huomattavin vientiartikkeli tervan, lohen ja puun ohella ja ennen ja jälkeen.”

Illan tunnelmaan voi virittäytyä lukemalla etukäteen yhden Ouluun sijoittuva romaanin esim.: Pauliina Rauhalan Taivaslaulun, Hannu Väisäsen Vanikan palat, Paavo Rintalan Jumala on kauneus tai Teuvo Pakkalan Lapsia ja Pikkuihmisiä.

Lämpimästi tervetuloa kirjalliseen Ouluun!

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, kirjavinkit, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Tikkurila, Vantaa | Jätä kommentti

Lukupiiri Lumon kirjastossa 8.11.2016

8.11. Jhumpa Lahiri: Kaima (Tammi, 2014)

KaimaLumon lukupiirissä ruodittiin marraskuun kirjana Jhumpa Lahirin teos Kaima, joka kertoo bengalilaisesta siirtolaisperheestä, jonka jäsenet kotiutuvat Bostoniin kukin omaan tahtiinsa. Vuonna 1968 perheeseen syntyy poika, joka saa nimensä suuren venäläisen kirjailijan, Gogolin, mukaan siksi, että Gogolin teos on auttanut perheen isää pelastumaan junaonnettomuudesta. Yhdysvalloissa perheen isästä tulee MIT:n opettaja ja he ostavat talon esikaupunkialueelta. Perhe amerikkalaistuu ja he oppivat paistamaan kiitospäiväkalkkunan, laittamaan lumiukolle kaulahuivin ja värjäämään pääsiäismunia. Perheen äiti, Ashima, sopeutuu huonoimmin uuteen kotimaahansa ja häntä vaivaa muukalaisuuden tunne, joka on kuin elinikäinen raskaus: lakkaamaton odotus, jatkuva taakka ja tunne, ettei kaikki ole kunnossa.

Lukupiirissä teosta pidettiin nopeasti ja helposti luettavana, joten sen kanssa ei tarvinnut liiemmin uurastaa. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja onnistuneen käännöksen ansiosta pääsi helposti oikeanlaiseen tunnelmaan. Muutaman lukijan mielestä kertomus juuttui puolivälissä kirjaa, mutta loppua kohti se alkoi muuttua kiinnostavammaksi. Tarina oli mukava, mielenkiintoinen ja omalla tavallaan viehättävä. Lopussa tarina kääntyi alkuun ja ympyrä sulkeutui perheen osalta, kun isän kuolema avasi Gogolille perheen perinteet ja hän alkoi rakastaa intialaista elämää.

Lukijat pitivät teosta mielenkiintoisena siksi, että siinä oli kuvauksia eri kulttuureista ja erilaisista tavoista, jotka välillä tuntuivat täysin käsittämättömiltä. Ihmeteltiin myös sitä, miksi bengalilaisuutta korostettiin. Kuvaukset ruoka- ja hääkulttuureista tuntuivat erityisesti kiinnostaneen lukupiirin jäseniä. Pohdittiin siirtolaisten tilannetta vieraassa maassa, jossa ollaan koko ajan jotenkin puolittain. Kun ollaan kohdemaassa, on ikävä entiseen kotimaahan. Kun mennään käymään entisessä kotimaassa, ikävöidään uutta kotimaata. Kirjassa tuli henkilöiden yksinäisyys vahvasti esiin. Varsinkin perheen äidille sopeutuminen uuteen maahan ja kulttuuriin tuntui olevan rankkaa. Yhdelle lukijalle tuli mieleen Suomesta Ruotsiin 60-luvulla muuttaneet ihmiset ja hän sanoi samastuneensa kirjan kautta näihin.

Lukupiiriläiset olivat yksimielisiä siitä, että kyseessä oli varakkaan perheen vapaaehtoinen muutto ulkomaille. Keskusteltiin siitä, että on ihan eri asia lähteä vapaaehtoisesti kuin joutua pakon edestä lähtemään kotimaastaan. Varakkaan perheen elämään viittaa sekin, että kirjassa lueteltiin usein tavaroita nimiltä ja tavaramerkit olivat aivan selvästi tärkeitä statussymboleita. Lukupiirissä myös ihmeteltiin valtavaa lahjojen määrää perhetapahtumissa.

Kirja kuuluu Keltaiseen kirjastoon ja lukupiirissä sitä hieman ihmeteltiin. Joidenkin mielestä kirja oli viihderomaani ja kioskikirjallisuutta. Tarina kerrottiin äidin ja pojan kautta, vaikka kertomus oli hyvin monitasoinen erilaisine ihmissuhteineen. Kirja oli aika pinnallinen eikä siinä käsitelty mitään kovin syvästi. Lukijat toivoivat, että kirjassa olisi enemmän selitetty Intiasta ja Amerikasta.

Lukijat toivoivat, että intialaisia ruokia ja sanoja olisi jotenkin avattu. Yhteisesti oltiin sitä mieltä, että kirjan lopussa olisi voinut olla lista kirjan sanoista, jotka jäivät edelleen oudoiksi, ellei itse lähtenyt niin tarkoituksia googlailemaan.

Lisätietoja:
Eija Kylänpää
09 8392 3473
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

| Tallennettu kategorioihin lukupiirien tapaamiset | Jätä kommentti

Lukupiiri Lumon kirjastossa 13.12.2016

13.12. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa (Otava, 2008)

Tuhat loistavaa aurinkoaTuhat loistavaa aurinkoa on tarina kahden naisen kohtalosta ja ystävyydestä sotien runtelemassa Afganistanissa. Mariam on nuori tyttö, melkein lapsi, kun hänet lähetetään Kabuliin ja naitetaan itseään kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rashidille. Hän odottaa elämältään paljon, mutta saa kokea nöyryytyksiä, väkivaltaa ja keskenmenoja, jotka hän kätkee burgansa alle. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Kabulissa riehuva sota murskaa nuoren ja rakastuneen Lailan tulevaisuudenhaaveet. Hänestä tulee uusi vaimo Rashidille. Naisten kohtalosta määräävät miehet, sota ja talibanien hirmuhallinto. Mariamin ja Lailan välille kasvanut ystävyys on kuitenkin kaikkia näitä vahvempi ja he jaksavat taistella yhä uudestaan toivon ja vapauden puolesta.

Kuukauden kirjaa voi itse varata HelMetistä tai noutaa Lumon kirjastosta. Lukupiiriin ei tarvitse ilmoittautua ja kirjasto tarjoaa kahvit.

Tervetuloa!

Lisätietoja:
Eija Kylänpää
09 8392 3473
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Lumo, Lumo, Lumon kirjasto, Vantaa | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Naisten sarjakuvia

Tikkurilan kirjaston marraskuun lukupiirissä to 10.11. klo 18.00 keskustellaan kotimaisten naistaiteilijoiden uutuussarjakuvista.

mielisairaalan-kesatyttoKristiina Nurminen, innokas sarjakuvaharrastaja, luo katsauksen naistaiteilijoiden rikkaaseen ja monipuoliseen maailman esittelemällä keskeisimpiä tekijöitä ja heidän uusimpia töitään. Hän kertoo myös sarjakuvan monivaiheisesta syntyprosessista ja kustantajista, jotka eivät tee työtään rahasta vaan rakkaudesta sarjakuvaan.

Kristiina Nurminen työskentelee Vantaan kaupunginkirjaston hankintaosastolla ja piirtää myös itse sarjakuvia omaan pöytälaatikkoonsa. Illan sarjakuva Viivi Rintasen Mielisairaalan kesätyttö on tekijänsä esikoinen. Se perustuu Viivin omiin kokemuksiin.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, kirjavinkit, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Tapahtumat, Tikkurila, Vantaa | Jätä kommentti

Lukupiiri Lumon kirjastossa 11.10.2016

11.10. John Boyne: Tarkoin vartioitu talo (Bazar, 2011)

Tarkoin vartioitu taloLumon lukupiirillä oli lokakuussa luettavana John Boynen romaani Tarkoin vartioitu talo , joka alkaa vuodesta 1915 tsaarin ajan Venäjältä. Georgi Daniilovitš Jatšmenev on 16-vuotias maalaispoika, joka pelastaa suuriruhtinaan kuolemalta ja silloin hänen elämänsä muuttuu täysin. Georgi palkataan tsaari Nikolain pojan, Aleksein, henkivartijaksi ja hän muuttaa asumaan tsaarin hoviin Pietarin Talvipalatsiin. Venäjällä eletään kuitenkin sekasortoista aikaa, joka johtaa vallankumoukseen ja päättää Romanov-suvun pitkään jatkuneen valtakauden.

Vuonna 1980 kahdeksankymmentävuotias Georgi on tyytyväinen elämäänsä Lontoossa Zoja-vaimonsa rinnalla. Zoja on vakavasti sairas ja hänen viimeisenä toiveenaan olisi päästä käymään edes lähellä lapsuuden maisemia, mutta Georgilla ei ole kaipuuta nuoruutensa Venäjälle. Pariskunta päättää matkustaa Suomeen. Suomessa Zoja saa Georgin muuttamana mieltään ja he jatkavat matkaa Pietariin (silloin Leningrad).

Lukijoiden mielestä Tarkoin vartioitu talo on mielenkiintoinen faktan ja fiktion sekoitus. Alussa kerrotaan venäläisen maalaiskylän elämästä hienolla ja värikkäällä tavalla. Historialliset aikafaktat ovat mukana kertomuksessa, mutta tarinana teos on silkkaa satua. Ihmeteltiin, miten maalta tullut nuori poika voi tulla henkivartijaksi Alekseille, tulevalle tsaarille. Nikolai kuvataan hieman nuhjakkeeksi ja todellista valtaa tuntuu käyttävän Aleksandra, joka on hyvin voimakas persoona. Lukijat päättelivät, että tsaariperhe ei pelastunut, koska suurvaltasuhteet olivat tärkeämpiä kuin sukulaisuussuhteet, joita tsaariperheellä oli moniin Euroopan kuningashuoneisiin.

Muutamaa lukijaa harmitti se, ettei pakomatkasta kerrota tarkemmin ja arvoitukseksi jää, miten Georgi ja Zoja onnistuivat pakenemaan. Lukijoiden mielestä Pariisiin ja Lontooseen muutot ja Georgin työn saanti pariisilaisesta kirjakaupasta ja British Museumin kirjastosta tapahtuvat ihan liian helposti. Miten Georgi on oppinut kielet? Onko Zoja opettanut häntä? Saduissa käy hyvin ja päästään perille ilman rahaa ja papereita.

Moni lukija yllättyi kirjan lopussa siitä, kuka Zoja oikeastaan on. Osa lukijoista oli arvaillut asiaa jo aiemmin. Zojan pelot Pariisissa koskettivat lukijoita. Rivien välistä voi päätellä, että Zoja on hyvin traumatisoitunut. Zoja on hyvin lapsenomainen, joka ei koskaan kasva aikuiseksi ja hän tuntee syyllisyyttä kaikesta.
Ihmeteltiin, mikä idea kirjailijalla oli siinä, että hän antaa Zojan ja Georgin tyttären kuolla ja Zojan sairastua syöpään – eikö vastoinkäymisiä olisi ollut jo kylliksi ilman niitä.

Suomalaisina tunnemme naapurimaamme historiaa, joka on myös meidän historiaamme. Lukupiiriläiset kritisoivat kirjan antamaa vääristynyttä kuvaa todellisuudesta. Lukijat ihmettelivät, miten Zoja ja Georgi pääsevät käymään Neuvostoliitossa vuonna 1981.

Kirja on kokonaisuutena hyvää viihdettä, jolla ei ole mitään tekemistä faktojen kanssa. Teos on pinnallinen ja kevyt, mutta sisällöltään mielenkiintoinen ja se loppuu kauniisti. Osa lukijoista piti kirjasta, koska sen tyyli vastasi omia lukumieltymyksiä. Teos on historiallinen, jännitys- ja rakkausromaani yksissä kansissa. Yksi lukija vertasi kirjaa Laila Hirvisaaren teoksiin. Kirjassa ei menty kovin syvälle historiallisiin tapahtumiin, mikä osaltaan säästi lukijaa raakuuksilta. Yhden lukijan mielestä teos oli hyvin kafkamainen kertomus.
Juoni on mukaansa tempaava. Kirjassa esiintyvät aikatasot ovat helppoja, koska henkilöitä on vähän. Tämä on taitavan kirjoittajan laatima romaani. Istutetaan tarina historialliseen kehykseen ja täydennetään kirjailijan vapaudella. Sujuva, helppolukuinen kirja, jossa on alusta loppuun ”koukkuja” lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

Eija Kylänpää
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, kirjavinkit, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Lumo, Lumo, Lumo (Korso), Lumon kirjasto, Vantaa | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Lokakuun lukupiirissä ”Mangojen aika”

”Mangojen aika” maalaa tarinan Davidista, nuoresta afrikkalaismiehestä, joka saapuu Suomeen opintojen ja paremman elämän toivossa. Oudossa, kylmässä maassa kaikki on kuitenkin mutkikkaampaa kuin Davidin kuvitelmissa. Jatkuva vieraudentunne ja kaipuu tuttuun, aistivoimaiseen kotimaahan kalvavat häntä, ja kuin huomaamattaan hän ajautuu rakkaussuhteisiin, jotka vaarantavat hänen kaikki suunnitelmansa.

Mangojen aika - pienennetty

Lämpimästi tervetuloa mukaan 13.10. klo 18 keskustelemaan romaanista ja esittämään kysymyksiä kirjailija Hanna Hällstenille!

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, kirjavinkit, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Tikkurila, Vantaa | Jätä kommentti

Martinlaakson kirjaston lukupiirissä lokakuussa

sophie10.10. Mikaela Strömberg: Sophie

”Kirja perustuu 1800-luvulla eläneen Sophie von Behsen elämään. Pietarissa syntynyt Sophie sai 16-vuotiaana aviottoman lapsen myöhemmin Aleksanteri toisena tunnetun hallitsijan kanssa. Skandaali vaiennettiin naittamalla Sophie hollantilaisen kauppiaan Engbertus Jansenin kanssa. Jansenit muuttivat Suomeen ja Sophie joutui ottamaan vastuun kasvavasta lapsikatraasta ja perheen taloudesta.” (Kirsti Vuorela, Kymen Sanomat)

Kirjailija on hyödyntänyt työssään perimätietoa, haastatellut von Behsen sukulaisia Venäjällä sekä käynyt läpi oikeudenkäyntipöytäkirjoja.

Lukupiirin kuukauden kirja on varattavissa Helmetissä.

Lukupiiri on kaikille avoin, ei ennakkoilmoittautumista! Lukupiiriä johtaa Helena Lassila.

Tervetuloa!

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, Kirjallisuus, kirjavinkit, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Martinlaakso, Tapahtumat, Vantaa | Jätä kommentti

Lukupiiri Lumon kirjastossa 13.9.2016

13.9. Fabio Geda: Krokotiilimeri (Otava, 2012)

Krokotiilimeri

Myös e-kirjana

Syksy 2016 aloitettiin Lumon lukupiirissä lukemalla Fabio Gedan teos Krokotiilimeri. Kirja on tositarina pienestä afgaanipojasta, Enaiatista, jonka äiti lähettää pakomatkalle kohti Eurooppaa. Eräänä aamuna kymmenvuotias pikkupoika on yksin maailmassa, mukanaan vain äidin antamat elämänohjeet: ”Pysy erossa huumeista, älä tartu aseisiin ja älä varasta”. Näin alkaa Enaiatin vuosia kestänyt rankka vaellus kohti Euroopan unelmamannerta. Matka kulkee Pakistanin ja Iranin kauttaTurkkiin, Kreikkaan ja Italiaan.

Lukupiiriläiset olivat tällä kertaa melko yksimielisiä kirjasta.

Tarina oli julma ja järkyttävä, mutta onneksi kirja oli sopivan ohut ja helppolukuinen. Kirjan tekotapaa kritisoitiin ja sen kieltä kuvailtiin ”kököksi”. Kirjaa lukiessa välillä mietitytti faktan ja fiktion raja.

Kirjan tapahtumat olivat niin hirveitä, ettei niitä voinut alkaa ajatella loppuun saakka, vaikkakin ne aiheuttivat tunnekuohua. Koko kirja oli ahdistava, kun ajatteli sen tosipohjaisuutta. Joku lukupiiriläisistä totesi, että nykyiset afgaanilapset eivät ole koskaan nähneet rauhaa kotimaassaan.

Koska kirja oli kirjoitettu minä-muodossa, se auttoi lukijoita uskomaan, että poika selviää hurjasta pakomatkastaan. Kirjaa pidettiin kuitenkin lähinnä seikkailukertomuksena, eräänlaisena kevyenä dokumenttina. Tekstin todettiin tekevän vääryyttä vakavalle asialle. Hyvä kirjailija olisi saanut aiheesta ammennettua huomattavasti enemmän. Kirja jätti myös vuosien aukon tapahtumien kulkuun.

Lukijoiden mielestä pakomatka kuvattiin hyvin pinnallisesti ja tapahtumat vain todettiin eikä mitään kerrottu kovin syvästi. Kovassa merenkäynnissä tapahtunut kumivenematkakin tapahtui yllättävän helposti. Pohdittiin sitä, oliko pinnallisuus osittain käännöksestä johtuvaa.

Lukijat olivat pohtineet kirjan henkilöiden äiti-lapsisuhdetta. Miten kukaan äiti pystyy laittamaan lapsen yksin matkaan? Kuinka raakaa onkaan, kun pieni poika joutuu lähtemään pakomatkalle vailla aikuisen turvaa. Eräs lukija ihmetteli sitä, että miksi äiti lähti kuljettamaan Enaiatia pakomatkalle, vaikka poika kuului ikänsä puolesta jo miesten maailmaan muslimiyhteisössä.

Pakomatkalaiset olivat hyvin luottavaisia auttajiaan kohtaan. Luottamus oli todella suuri rahojen suhteen, joita he jättivät milloin kenenkin haltuun matkan varrella. Jostain kummasta ilmestyi aina mukavia ja avuliaita ihmisiä, jotka eivät jättäneet Enaiatia pulaan. Poika ei joutunut missään vaiheessa hyväksikäytetyksi, mikä tuntui hyvin uskomattomalta.

Vuosien varrella poika kehittyi ja otti joukon johtajan roolin varsinkin merimatkalla. Enaiat oli selviytyjä, joka ei katkeroitunut pahoista kokemuksistaan. Äidin antamat ohjeet toimivat moraalisena selkärankana, mikä antoi voimaa pahoissakin paikoissa.

Aihe oli kuitenkin ajankohtainen ja mielenkiintoinen. Tämä on nykypäivän todellisuutta maailmassa, jossa ilmapiiri on koventunut.

Lopuksi pohdittiin, missä Enaiat on nyt: Lontoossa vai Vantaalla?

Kirja herätti paljon pohdintaa lukijoissa ja jätti varmasti lähtemättömän muistijäljen jokaisen mieleen. Jotakin iloakin tähän päivään haluttiin kuitenkin löytää ja onneksi ulkona oli aurinkoinen ja kesäinen syyspäivä piristämässä lukupiiriläisiä kotimatkalla.

Lisätietoja:
Eija Kylänpää
09 8393 2127
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

| Tallennettu kategorioihin Kaunokirjallisuus, kirjavinkit, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Lumo, Lumo, Lumon kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Martinlaakson kirjaston lukupiirissä syyskuussa

12.9. Henning Mankell: Juoksuhiekka 

”Menestyskirjailija Henning Mankell sai joulun alla 2013 kuulla sairastavansa syöpää. Synkän sairauskertomuksen sijaan diagnoosi innoitti hänet kirjoittamaan väkevän manifestin elämälle.  Juoksuhiekka-teoksessa Mankell palaa lapsuuteensa, levottomaan nuoruuteensa ja Afrikassa vietettyihin vuosiinsa. Hän ruotii suhdettaan uskoon, taiteeseen ja äitiin, joka hylkäsi hänet. Kuolemanpelolle ei jää sijaa, kun Mankell käsittelee ihmiskuntaa muovanneita tapahtumia. Näkökulma siirtyy henkilökohtaisesta universaaliin kuin luonnostaan. Mankellin pohdinnat tiivistävät humaanin ja oikeudentuntoisen maailmannäkemyksen.” (Otava, 2016)

Lukupiirin kuukauden kirja on varattavissa Helmetissä.

Lukupiiri on kaikille avoin, ei ennakkoilmoittautumista! Lukupiiriä johtaa Helena Lassila.

Tervetuloa!

| Tallennettu kategorioihin Kirjallisuus, lukupiiri, lukupiirien tapaamiset, Martinlaakso, Tapahtumat, Tietokirjallisuus | Jätä kommentti